Matkapurjehdus elämäntapana -bloggarin sarja Parhaat kohteet julkaistiin 2019 joulukalenterin muodossa. Tässä Portugalin Atlantin rannikolta satamapoimintoja sydänkorusta kuuluisasta pohjoisen Viana do Castelosta etelämmäksi Setúbalin edustan lomakohteeseen Tróiaan. 
Porton kaupungista alkava portugalilainen pyhiinvaellus- ja patikointireitti vie rannikolla kohti pohjoista ja Galician Santiago de Compostelaa. Kyltti kuvattu Viana do Castelossa, 2017.

Portugalin Atlantin rannikon kaupungit

Minusta portugalilaiset purjehduskohteet ovat kaikki hyviä, on vaikea laittaa niitä järjestykseen. Saavuimme Portugaliin Galiciasta, ja ensimmäisessä satamassa Viana do Castelossa kysyimme sataman purjehdusta harrastavalta vastaanottovirkailijalta, mitkä olisivat paikkoja, joissa vierailisimme. Kaikki. Okei, no mutta jos me emme sään tai aikataulun vuoksi ehdi käydä kaikissa, niin mihin ainakin meidän tulisi mennä. Kaikkiin, tai tästä kun menette, niin tuo seuraava, siellä asun, ja sitten sitä seuraava, sieltä olen kotoisin – ihana paikka – ja sitten onkin Porto, jossa tietenkin käytte, ja sitten… Hän luetteli kaikki satamat.

Sinesissä viivyimme kauan, satamassa oli samaan aikaan suurten purjelaivojen tapahtuma, ja tutustuimme  Magalhaes-replikalaivaa kipparoivaan harmaapäiseen merikapteeniin ja varjon lailla häntä seuraavaan nuorukaiseen. Kysyimme heiltäkin suosikkisatamia. Merikapteeni aloitti. Kaikki. Azoreiden saaret, Madeiran saaret, Portugalin jokaikinen satama, mihin voitte mennä. Siinä se olikin. Katsoimme nuorukaisen puoleen, hän hymyili leveästi, kyllä, näin on.

Merenkulkijoiden Portugalin rannikon merkittävät kaupungit sijaitsevat paikoissa, joista on ollut helppo purjehtia sekä merelle että jokea pitkin sisämaahan.

Aurinko laskee Douro-joen suulla. Vila Nova da Gaia, 2017.

Viana do Castelo (2017)

Kauas katsova pyhäkkö upealla pyöreällä päätyikkunallaan on Lima-joelta katsottuna vaikuttavan näköinen. Ylös voi kuntoilla kävellen, mutta hengästymättä sinne pääsee hissillä ’Elevador de Santa Luzia’. Paikan päällä vuorelle rakennettu Santuário de Santa Luzia näyttää pienemmältä, mutta vaikuttavalta. Ympäristössä on eväspaikka, jossa voi rauhassa ihailla maisemaa Minhon vihreään maakuntaan, Lima-joen uomaan ja Atlantille.

Viana do Castelo on minusta oikea paikka aloittaa Portugalin purjehdus. Täältä voi tehdä retkiä syvemmälle Minhon maakunnan Vinho Verde -viinitiloille. Täältä on kotoisin vihreä keitto Caldo verde, joka on mainio lounasruoka kaikkialla Portugalissa. Viana do Castelossa oli laivanrakennusta jo varhain, ja täältä portugalilaiset purjehtivat  aikoinaan kauas, mm. Kanadan rannikolle, josta löysivät turska-apajat. Näin kaupunkiin tuli turskateollisuutta, kuivatusta turskasta ’Bacalhau’sta tuli sittemmin portugalilaisten kansallisruoka.

Vanhan kaupungin talot ilmentävät eri vuosisatojen rakennustyylejä ja edulliset kahvilat tarjoavat makeita herkkuja. Vierailimme kaupungissa pyhänä, kuorot lauloivat kirkoissa, ihmiset kokoontuivat keskusaukion vanhan suihkulähteen ympärille markkinoille ja siirtyivät kirkonmenojen jälkeen lounaalle kaupungin lukuisiin ravintoloihin.

Aukion laidan museo esitteli kalastajien perinnettä kansanpukuineen, joita myötäileviä kirjontoja ja pitsitöitä oli esillä käsityöpuodeissa. Alueen naisten kantamasta Vianan sydän -korusta tuli kansalliskoru Coração de Viana.

Kevätatsalea kukkii Santa Luzian pyhäkön pyöreän päätyikkunan alla. Viana do Castelo, 2017.

Vila Nova da Gaia (2017)

Siisti Douro Marina sijaitsee Vila Nova da Gaian kaupungin laidalla lähellä joen suuaukkoa, Douro-joen toisen puolen rannat kuuluvat Porton kaupungille.

Ymmärsin, että vaikka meilläpäin puhutaan Port-viineistä ja Porton kaupungista, niin jos kuitenkin ajatellaan turkulaisittain ja vedetään jokeen selvä raja, suurelta osin Vila Nova da Gaian puoli on Port-viinien varastointisatama. Täällä viinit varastoidaan tynnyreissä suuriin kellareihin, jossa maustuvat ja kypsyvät Atlantin kosteudessa ja joen viileydessä useamman vuoden. Douro Marinan vastaanotto voi varata käynnin viinitaloihin, kuulimme oppaaltamme paitsi viininteosta, melkein jopa enemmän koko Douro-joen ja Porton historiasta sekä merenkulusta.

Satamasta on helppo lähteä kävelylle, pitkän matkaa joen vartta kulkee laituri, jota vasten viinitynnyreitä kuljettavat jokiveneet lepäävät. Talot nousevat joen jyrkkiä rinteitä, viinitalojen kyltit koristavat talojen kattoja. Porton puolelle pääsee Douro Marinaankin näkyvää Gustave Eiffelin suunnittelemaa Dom Luís -siltaa pitkin. Porto kuhisee aivan eri tavalla turisteja ja katuelämää, satamatyöntekijät kertoivat välttävänsä siellä käymistä iltaisin ja olen paikallisten kanssa yhtä mieltä siitä, että lasten kanssa paras aika vierailla Porton Rua das Floresilla tai rautatieaseman azulejoja ihmettelemässä on aamupäivä. Silti, Porton historiallisessa keskustassa on vetovoimaa, joka syntyy ihmisten kirjosta ja rakennusten kertomasta historiasta.

Merelle päin Marina Dourosta kävellessä lauantain pyykit roikkuvat ikkunan narulla, herra nuokkuu muovituolissa oven pielessä vieressään moppi, vesiämpäri ja tohvelit. Caldo Verde tarjotaan reilujen lihakimpaleiden kanssa täällä joen ja meren tuomassa kosteudessa. Rantapenkereellä kalastetaan, hiiligrillissä käännellään verkkaisesti vastanostettua kalaa ravintolan asiakkaille, ihmiset kulkevat kohti meren rantaa eväät ja lepotuolit mukanaan viettämään rauhallista vapaailtapäivää.

Viinitynnyreiden kuljetusveneitä Douro-joella Dom Luís -sillan alla. Porto, 2017.

Marina Oeiras, Lissabon (2017) 

Oeiraksen kaupunki on kasvanut niin kiinni Lissaboniin, että pääkaupunkiin mielletty kansallinen jalkapallostadion Estádio Nacional sijaitsee tarkkaan ottaen Oeiraksessa. Oeiras on Lissabonille kuin Espoo Helsingille, hieno uudehko teknologiakeskus sijaitsee täällä.

Marina Oeiras ei ole kovin suuri, ja sisäänajon S-mutka on ahdas, Tejo-joen sekä vuoroveden virtausten vuoksi haasteellinen. Mutta juuri S-mutka rauhoittaa virtausmainingit sataman ulkopuolelle. Ravintoloista huolimatta satama on rauhallinen, kesäaikaan voi rentoutua sataman maauimalassa, veneen saa lähes keula kiinni ravintolan terassiin, alue on viihtyisä. Paikallisjuna-asemalle on reipas kävelymatka, junalla voi tehdä retkiä Cascaisiin tai toiseen suuntaan Belémiin ja Lissaboniin. Minusta satama oli mainio paikka Lissabonin vierailulle, ja kuten kaikissa Portugalin kaupunkisatamissa, täälläkin henkilökunta oli huvivenesataman palvelutehtäviin varta vasten opiskellutta.

Tämä voisi olla mistä tahansa portugalilaisesta kaupungista, mutta nämä pyykit kuuluvat Viana do Castelon asukkaille, 2017.

Marina de Tróia, Setúbal (2017)

Tróia on viehättävä hiekkaniemi lintuineen ja suojelualueineen Setúbalin lahden Atlantin puolella, Sado-joen suussa. Lahdella ja joen suussa elää lauma pullonokkadelfiinejä, jotka synnyttävät poikasensa lahden murtovedessä. Matalat hiekkarannat Atlantin puolella jatkuvat pitkälle ja suojelualueella kävely tapahtuu laiturimaisia polkuja pitkin, jotta hieno hiekka ja herkkä kasvillisuus säilyisivät. Myös lahden ja joen puolella on kiinnostavia luontopolkuja.

Purjehduksella Lissabonista Tejo-joelta niemen ympäri alas Tróian niemeen ja Setúbaliin pääsee ihailemaan Atlantin myrskyjen hiomia huokoisia kalliomuodostelmia, joista varsinkin laskuvedellä paljastuu lukuisia luolia.

Satamassa suurin osa veneilijöistä oli lyhyellä vierailulla Setúbalista. Vesi kuhisi rapuja, tämä oli ensimmäinen satama meille eteläänpäin purjehdittaessa, kun kuulimme öisin kovaa rapsutusta ja jyystämistä rungon läpi, epäilimme, että joku syö venettämme tai ravut putsaavat köliämme. Satama sijaitsee Tróian kasinon juurella, lähistöllä on hotelleja ja huoneistoja sekä myymälä, jonka valikoima on suunnattu viikonloppu- ja rantalomailijoille.  

Äänekäs riikinkukkovaltias Castelo de São Jorge -linnoituksessa. Lissabon, 2017.