Matkapurjehdus elämäntapana -bloggarin sarja Parhaat kohteet julkaistiin 2019 joulukalenterin muodossa. Galician vuonomaiset Riat tarjovat upeita ankkuripaikkoja kalastajakylien herkkujen äärellä ja pyhiinvaeltajien polkujen maisemissa.

La Coruñan kaupungintalo. Galicia, 2017.

Galician vuonomaiset joensuut

Lapsiperhepurjehduksiemme enismmäinen pidemmän purjehduksemme teimme Bretagnesta Galiciaan. Kurssimme tähtäsi monen muun pohjoisesta tulevan purjehtijan tavoin La Coruñaan. Noin puolivälissä ylitystä yövahtivuorossa katselin karttaa ja mittailin matkaa, aamulla ehdotin, että poimittaisiin joku sopiva ría Asturian tai Galician rannikolta kohteeksi. Lastemme iloksi saimme pitkän siirtopurjehdussesongin päätteeksi kokea hienoja kesäpäiviä Asturian ja Galician Biskajanpuoleisten vuonomaisten joensuiden hiekkarannoilla.

Seuraavana kautena jatkoimme vielä Galiciassa tutkimalla Atlantinpuoleisia ríoja. Galician vuonoissa tapasimme monia matkapurjehtijoita, yksi odotti viikon pari miehistöä rauhallisessa ankkuripaikassa, toinen huolsi venettään koiransa kanssa hiljalleen telakalla, kolmas valmisteli venettään Välimerelle. Galiciassa voi joutuakin odottelemaan sopivaa säätä kauan, mutta mikäs tässä odotellessa, paikalliset palvelevat hymyillen ja yrittävät auttaa parhaansa mukaan matkapurjehtijaa. Meri tuo ruokaa yllin kyllin, ja täällä meren antimet osataan valmistaa moniksi maukkaiksi ruoiksi. Näillä Espanjan kulmilla sataa paljon eivätkä kesät ole liian kuumia, tämä onkin espanjalaisten suosimaa lomailualuetta, tietyt ankkurointilahdet voivat elokuussa olla hyvin täynnä. Junalla pääsee Madridiin kuudessa tunnissa, lentäenkin matka onnistuu.

Rauhallinen ankkuripaikka, Rías Baixas, Galicia, 2017.

Cedeira (2016)

  • kalastajien satama, purjehtijoiden suosima ankkurilahti pikkukaupungissa
  • lähikaupan pienellä kalatiskillä uskomaton monipuolisuus ja runsaus tuoretta tai vielä elävää merenelävää
  • pienessä paikallisessa museossa voi opiskella paikalliset simpukkalajit sekä miettiä, mille valaslajille mahtoi Biskajalla nähty selkäevä kuulua, lisäksi museossa järjestetään luentoja ja pieniä musiikkiesityksiä
  • ennen kesälomakautta kalastajien vuotuisessa juhlassa satamalaiturin pöydät notkuvat ruokaa ja sangriaa

Cedeiran rantakatu laskuvedellä, joen tuoma makea vesi sekoittuu lahden meriveteen rantakadun juurella. Galicia, 2016.

Ares, Ría de Ares (2016)

Aresin pikkukaupunki on autoilijalle hyvin kaukana kaikesta Galiciassa, täällä ei turisteja näy, eikä edes naapurikaupunkilaisia, täällä edetään juuri niin kuin vanhoissa espanjalaisissa elokuvissa. Aamuvarhain vanhukset kykkivät laskuveden simpukkamättäillä poimimassa herkkuja. Myöhemmin rannalle kerääntyy hiljalleen perheitä. Rannan vieren ravintoloihin kerääntyy väkeä odottelemaan kokin saapumista. Suvun vanhimmat rouvat löyhyttelevät viuhkojaan ikkuna-aukkojen luona sunnuntailounasta odotellessaan isäntien jutellessa ravintolan nurkkapöydässä keskenään jalkapallosta, lapset juoksevat polvisukat mutrussa pihalle ja sisään, nuoret äidit ja isät hymyilevät ja vaihtavat kuulumisia tyylikkäissä sunnuntaiasuissaan. Kukaan ei puhu espanjaa, tai ainakaan tunnusta puhuvansa. Minun lyhyitä espanjalauseita nuorehko rouva tulkitsee baaritiskin takana ihmettelevälle tarjoilijalle – aa lisää haarukoita, ilman muuta olkaa hyvä.

Aresin veneklubi toivottaa matkapurjehtijat tervetulleiksi yläkerran kerhohuoneeseen lepäämään ja katselemaan lahden maisemaa. Peruspalvelut löytyvät satamasta.

Aamusumua. Sada, Galicia, 2017.

Sada, Ría de Sada (2017)

Talvitelakointisatamamme, unohtunut pieni kaupunki, josta lyhyt matka La Coruñaan. Kalastajat päivystävät sataman aallonmurtajien luona aamuisin, suuret jäähdyttämöt varmistavat meren antimien kylmäketjun heti veneestä nostosta alkaen. Erinomainen perheyritys ylläpitää satamaa sekä sen yhteydessä olevaa yritystä, joka huoltaa ja korjaa veneitä, paikkaa purjeita, tekee kaikkea mahdollista, myy tarvikkeita ja pyytää kaveria naapurikaupungista tuomaan jotain mitä heiltä ei löydy. Meri on armoton, veneet joutuvat lujille, se täällä tiedetään. Satamaan mahtuu paljon veneitä, telakalla saa työskennellä itse sekä asua veneessä, satamarakennuksen palvelut sekä ison ketjun marketti vieressä. Henkilökunta kohteli meitä kuin perheenjäseniä, isoisäkin pyydettiin neuvomaan meille kartasta hyviä ankkurilahtia, ja miniän ja appiukon lempeä kinastelu parhaimmista lounasankkuripaikoista johti toteamukseen, että jokainen paikka täällä on upea ankkuripaikka – hyvällä säällä.

Heinäkuun lopussa järjestettävä Feria modernista keräsi rantapuiston täyteen väkeä 30-lukulaisittain pukeutuneina, torimyyjiksi sallittiin myös vain teemaan sopivat tuotemyyjät, mustekala oli hyvää ja ja hiilellä grillatut tuoreet sardinhat taivaallisen rapeita. Galiciassa aterioidessamme pöytään tuotiin aina tapaslautanen, jotakin juuri kyseisen ravintolan omaa herkkua, ja sardiinien kanssa maistamamme merisuolatut vihreät paprikat olivat juuri siinä hetkessä paras mahdollinen yhdistelmä.

Vanhojen kalastajakylien kapeille kujille ei autolla mahdu. Muros, 2017.

Combarro, Ría de Pontevedra

Ría de Pontevedran perällä sijaitseva Combarro on kiinnostava suojeltu kalastajakylä, jonne turistibussit tuovat muutamaksi tunniksi ihmettelijöitä Madridista asti. Satamassa on laituripaikkoja, edustalla ankkurointialue. Pontevedraan pääsee bussilla tai autolla.

Laiturin alla on elämää. Muros, 2017.

Muros, Ría de Muros

Lasiverannat, kalastajien rytmissä elävä kaupunki, lokit ja kissat, sammaloituneet kujat ja talojen seinät. Rantakadun ravintoloiden Menu del dia -lounaat voivat jonakin antoisana päivänä koostua erityyppisistä simpukoista, toisena päivänä kaloista, riippuen tuoreesta saaliista. Muros oli meille kuin koti, jouduimme odottamaan pitkään säätyypin muuttumista suotuisammaksi. Kosteus, sateet ja puhurit jatkuivat päivästä toiseen. Löysimme uimahallilta suomalaisen saunan, joten viihdyimme pitkään ja nuorimmaisemme eteni uintitaidoissaan.

Kukkapenkin kampasimpukoita, tämä kampasimpukka on Santiago de Compostelan pyhiinvaeltajien tunnus, ja kuorten kuperaa osaa myydään vaeltajille, sitä voi käyttää kuksan tapaan. Muros, 2017.

Tulimme tutuiksi laiturin harvojen matkapurjehtijoiden kanssa, vielä ei ollut täysi sesonki. Teimme ympäristöön useita retkiä kävellen ja autolla, rautakaupoista hankimme silloin tällöin kaiken tarpeellisen. Ja kun olimme pitkin Asturiaa ja Galiciaa nähneet simpukkaopasteita, päätimme mekin seurata niitä kohti ikiaikaista tähtien alla olevaa paikkaa, Santiago de Compostelaa. Vaelluksemme perhemiehistöllä Saimaalta Galiciaan oli jo kolmannella purjehduskaudella, ja kiitollisina hyvistä kokemuksista, sään vihdoin kääntyessä suotuisaksi, jatkoimme matkaa kohti etelää.

Pyhiinvaeltajien kirkontorni näkyvissä. Myös purjehtijalle löydyy oma ’camino’, Galician tietyistä satamista saa leiman pyhiinvaelluskorttiinsa. Santiago de Compostela, 2017.