Matkapurjehdus elämäntapana -bloggarin sarja Parhaat kohteet julkaistiin 2019 joulukalenterin muodossa. Jouluaattona paljastui salaisuus, miksi kohteet jäivät mieleen? Millainen on paras kohde? Kiitos, kun luet blogiani. Hyvää joulua ja kauniita hetkiä tulevalle vuodelle ja uudelle purjehdussesongille!
Illan kultainen hetki ennen pimeää ystävien kanssa. Tobago Cays, 2019.

Paras kohde koskettaa kaikkia aisteja

Maailmassa on toinen toistaan erikoisempia paikkoja, kauniita, ainutlaatuisia, karuja, reheviä, kylmiä, kuumia, täysiä, autioita, meluisia, hiljaisia. Minulle paras purjehduskohde koskettaa kaikkia aisteja, antaa mahdollisuuden korjata venettä, huoltaa miehistöä, levätä purjehdusmatkan rasitukset. Merelläolon jälkeen tuoksut ja hajut tuntee selvemmin, maakrapuelämän äänet erottuvat kuin uusina, maa tuoksuu, askeleet kopisevat, autot hurisevat. 

Erakkoravulla näkyy olevan kiire. Onnellinen purjehtija ei kiirehdi, vaan nauttii kauniista paikasta ja ystävien seurasta silloin kuin ne osuvat kohdalle. Kohta taas reitit kulkevat muualle, kunnes jälleen jossakin tavataan.

Paras kohde koetaan ystävien kanssa

Ehdottomasti upeimpia hetkiä ovat olleet kohtaamiset lämminhenkisten purjehtijakollegojen kassa. Vaihdetaan kokemuksia, jaetaan tietoa, matkapurjehduksen ilot ja surut puidaan ja parannetaan ne surut, tullaan ilosta rikkaammaksi.

Joskus, miten tuntuu, että purjehduksilla melko usein, syntyy uusia ystävyyksiä, jotka kestävät, vaikka toinen venekunta purjehtisi pian jo toisilla vesillä. Miten hymy leviää, kun veneen kylkeen yllättäen koputetaan, laidan yli kurkkaavat jollasta ystävät, jotka viimeksi näimme kuukausia sitten, istumme pitkään juttelemassa, ja ehkä näemme taas joskus toisaalla.

Saavumme ankkurilahteen, ja pian olemme jo koputtelemassa tutun veneen kylkeen, yhdessä teemme jollaretken läheiseen poukamaan, snorklailemme, syömme eväitä, juttelemme, parannamme purjehtivaa maailmaa.

Herkut jollattu rannalle, lapsen kaverisynttärit voivat alkaa. Saint Vincent ja Grenadiinit, 2019.

Perhepurjehtijan paras kohde on siellä, missä lapsille on kavereita

Ja lasten venekavereiden suunnitelmat voivat vaikuttaa omiin purjehdussuunnitelmiin yhtä voimakkaasti kuin säärintama navigointitaktiikkaan. On ihmeellistä, kuinka paljon lapsen taitotaso, havainnointi- ja oppimiskyky kasvavat kavereiden seurassa puhumattakaan jaksamisesta kävellä tropiikin kuumuudessa johonkin. On antoisaa perheenä tutustua uuteen kohteeseen lasten kavereiden kanssa. Ja lasten kautta olemme ystävystyneet upeisiin vanhempiin, jotka haluavat tätä matkapurjehduksen elämäntapaa lastensa kanssa kokea.

Vuosi toisensa jälkeen kesälapsemme syntymäpäivät osuvat purjehdussesongille. Usein lapsi huolehtii etukäteen, kuinka syntymäpäivät onnistuvat, kun ei tutuksi tulleita maissa olevia kavereita voi kutsua venesynttäreille. Vain kerran kesälapsemme synttärit olivat merellä, silloinkin juhlimme lähtöaamuna maissa. Usein ei ole ollut lapsiseuraa laiturissa juuri syntymäpäivänä, mutta synttäreitä voi viettää etu- tai jälkikäteen. Varsinaisena syntymäpäivänä olemme aina juhlineet lastamme, kutsuneet naapurit kylään. Näistä synttärivieraista olemme saaneet pysyvät ystävät ja synttärihetkistä kultaisia muistoja.

Sitten tuli talvilapsemme vuoro juhlia synttäreitään kaukana kotoa, ja silloin naapuriveneissä oli lapsia, jo tutuksi tulleita purjehduskavereita. Rannalla simpukankuorilyhtyjen keskellä söimme kakkuja ja lapset leikkivät Pirates of the Caribbean -elokuvan innoittamina autiolla saarella erakkorapujen ja opossumin seuratessa. Tämäkin syntymäpäivä tallentui muistojen kultaiseen arkkuun.

Ihmiset ympärillä tekevät purjehduskohteesta ikimuistoisen

Paikallisen satamapäällikön hyvä palvelu, oppaan tiedot ja asiakaspalvelutaidot, joillakin ne tulevat luonnostaan toista ihmistä kunnioittavalla ja arvostavalla tavalla. Naapuriveneilijöiden reippaus ja avuliaisuus ovat sitä suuremmat mitä kauempana kotoa kukin on. Ihmiset, joihin ystävystyn purjehdusmatkalla, paikalliset ja kanssaveneilijät, hämmästelen heidän osaamisensa laajuutta ja sitä, voisinko muulloin näin eri osaamisaloista tuleviin ihmisiin tutustua. Purjehtiessa titteleillä ei ole väliä, meri ei niitä tunne, myrskyt vähät välittävät, satamissa ja ankkurilahdissa meren kokemus yhdistää purjehtijat taustoista riippumatta.

Ja kun tulee joulu jossakin kaukana, purjehtijat löytävät toistensa luo, viettävät yhteistä aikaa, syövät jouluaterian jokainen tuo jotakin -periaatteella. Oikein kaunista joulua toivon jokaiselle purjeveneessä maailmalla sitä viettävälle.

Kiitoksen haluan välittää ystävilleni ikimuistoisista yhteisistä hetkistä. Kiitos sinulle, kun olet tähän saakka jaksanut lukea, toivottavasti viihdyt tekstieni parissa myös ensi vuonna. Hyvää joulua!