Matkapurjehdus elämäntapana -bloggarin sarja Parhaat kohteet julkaistiin 2019 joulukalenterin muodossa. Minulle Saimaa on vesistö, jossa olen lapsena seikkaillut, oppinut purjehtimaan, jonka rannoilla asunut ja mökkeillyt, ja josta pääsee purjehtien maailman merille. Saimaa on perheemme mielestä maailman paras paikka purjehtia. 
Kesäyö Pihlajavedellä. Kokonsaari, Savonlinna, 2013.

Saimaa

Minulle läheisin vesistö on Saimaa, jonka saaristot, salmet ja selkien veet tulivat tutuiksi soutaen, jollaillen ja purjehtien. Olen viettänyt Saimaalla ehkä kolme neljännestä kesistäni tai enemmän, syntymästä saakka pyörinyt sen rannoilla ja saarissa. Luetuimmat julkaisuni vuodesta 2015 ylläpitämässäni Matkapurjehdus elämäntapana -blogissa ovat Saimaa-aiheisia. Eniten lukukertoja saaneessa julkaisussani kerron, kuinka purjeveneellä pääsee mereltä Saimaalle.

Äitinä siirrän Saimaan vesistökokemusta lapsilleni, esikoiseni vietti ensikesänsä norppavesien laineiden liplattaessa veneen kylkiin, kahden pienen lapsen kanssa kahlasimme hiekkarantoja ja istuimme mustikkamättäillä, seilasimme Saimaan puhtaissa vesissä muutamia kesiä. Vielä olisi saaria tutkittavaksi, reittejä purjehtia.

Saimaan veneretkillä olemme yöpyneet kalliosaarten varjossa, jääkauden laguuneissa marjoja ja sieniä tarjoavien harjujen ympäröiminä, hiekkasärkkien kyljessä, kiinnittäneet peilityynessä lummelahdessa keulan koivuun, tiputtaneet mustansyvän laguunin reunoille ankkurin toivoen, että ketjua riittää.

Riihisaaren maakuntamuseo, museolaivat ja Olavinlinna näkyvät Törninpyörän vierasvenesataman maisemassa. Savonlinna, 2013.
Olen nauttinut siitä, kun voi veneestä kävellä pari askelta mansikkatorille, maistaa vastakäristettyjä muikkuja puulautasilla. Kun kesätapahtumat kansoittavat rannat, konserttiin ja oopperaan voi kävellä suoraan veneeltä. Syyspurjehduksella olen soittanut viulua muinaisille kalliomaalauksille perheeni kuunnellessa tätä veneen kannelta. Olen väsyneen pikkulapsen kanssa tavannut ystävällisimmät ja ymmärtäväisimmät veneilijät Saimaan saaristoerämaassa. Missä tahansa maailmalla olen, Saimaan vesi ei minusta lähde.

Minun kultani kaunis on…   Lisää ylistystäni kauniille Saimaan vesistölle voit lukea täältä.

Juhannussoutu kotiveneeseen äitini perinneveneellä. Savonlinna, 2014.

Kylpylästä kylpylään Saimaalla (2013)

Erään sateisen pikkulapsikesän pelasti purjehduksemme kylpylästä kylpylään, vierailimme viidessä kylpylässä eri puolilla Saimaan vesistöä.

Lappeenrannan Kylpylä vierasvenesatamassa – Rauhanranta ja Saimaa-kylpylä – Imatran kylpylä – Savonlinnan Casino – Leppävirran vierasvenesatama ja Vesileppis. Mukavaan purjehdukseen aikaa kuluu vähintään kaksi viikkoa ja useita retki- ja luonnonsatamia.

Lisää purjehdus- ja markkinointi-ideoitani Saimaalle voit lukea täältä.

Männikön ja mustikkamättäiden takana laguuneja, joista yhdessä pilkottaa valkoinen purjevene keula rantakoivussa kiinni. Porkalansaari, Savonlinna, 2014.
Nykyisellä veneellämme rajoituksena maston korkeus 18m ja syvyys 2m, minulle upeita elämyksiä ovat olleet luonnon- ja retkisatamat, joita Saimaalla riittää.

Iso-Uski, Savonlinna, Haukivesi (2013)

  • laguuni, luonnonsatama Linnansaaren kansallispuiston maisemissa
  • täydellinen hiljaisuus, uskomaton kaiku, jäkäläjyrkänteet ja syvä vesi

Satamosaari, Lappeenranta, Suur-Saimaa (2014)

  • laguuni, hyvin ylläpidetty retkisatama
  • vaikka on suosittu lähikohde paikallisille, suureen laguuniin mahtuu, ja saaressa riittää luonnonrauhaa kaikille

Porkalansaari, Savonlinna, Pihlajavesi (2014)

  • jääkautinen lampi, laguuneja, luonnonsatama
  • muinaislampi laguuniketjun viimeisenä huokui ikiaikaista voimaa

Hietasaari, Taipalsaari, Suur-Saimaa (2014)

  • vauva- ja pikkulapsikesiemme toipumislahti, välillä olen melonut jollalla vauvan kanssa kalliolle, pikkulapsen kanssa rannalle, että toinen saa nukuttua – ja lapsikin nukahtanut sitten syliin
  • aivan upeat kesäyön auringot

Lue lisää kohteita vuoden 2016 blogistani täältä.

Kesäpäivä Pihlajavedellä, Savonlinna 2014.