Matkapurjehdus elämäntapana -bloggarin sarja Parhaat kohteet julkaistiin 2019 joulukalenterin muodossa. Tuhat vuotta vanha majakka vartioi edelleen Doverin satamaa, purjehtijoita vilisevän Isle of Wightin vesillä pääsee näyttämään purjehdustaitonsa brittiläiselle yleisölle. 
Beachy Head oli ennen majakan rakentamista laivojen karilleajoista pahamaineinen. Majakka ohjaa laivat reitille, mutta mikä ohjaisi surullisenkuuluisten liitukivikallioiden jyrkänteeltä ihmisiä haaksirikkoutumasta.

Kaakkois-Englannin rannikko

Upeat valkoiset kalkkikivijyrkänteet näkyvät kauas merelle. Ranskan rannikko on lähellä, rahtilaivaliikenne on vilkasta, lauttaliikenne erittäin vilkasta. Rannikkopurjehdukseen täällä liittyy voimakas vuorovesivirtaus, mikä tuuliaallokkoon yhdistettynä voi tehdä kelistä hyvin märän ja ikävän. Kaikki navigointitaidot tähystyksineen ovat tarpeen. Brittiläiset purjehduslehdet jakavat säännöllisesti alueen purjehdusniksejä.

Alueella on paljon purjehtijoita ja huvivenesatamia, minulle satamista kaksi on jäänyt mieluisimmiksi, Dover on ollut matkoillani ohittamaton ja Cowes’ssa vietimme useita päiviä keliä odottaen, ja olisimme voineet viipyä pitempäänkin, saari tarjosi paljon nähtävää. Satamassa oli samaan aikaan useita eri regattoja ja kisoja, veneitä ihaillessa olisi kulunut päivä ja toinenkin.

Satamassa käväisi kauniita puuveneitä. Cowes, Isle of Wight, 2016.

Dover, Iso-Britannia (2006, 2016)

Olen purjehtinut kolmesti Englannin kanaalia, joka kerta pysähtynyt Doverissa. Satama on merenkulullisesti oivallisella paikalla kanaalin lounaispäädyssä, niin lähellä manteretta, että Ranskan rannat hyvällä säällä näkyvät. Kanaalin yli tai ali pääsee täältä monin eri tavoin.

Veneilijä saa Doverissa asiansa hoidettua, veneensä huollettua, mutta on täällä muutakin. Doverin museoalueella jyrkänteen päällä vahtii 1100-luvulta peräisin oleva linna, josta löytyy roomalaisten rakentama majakka vuodelta 100jKr. Kannattaa tutustua lisäksi toisen maailmansodan aikaisiin tunneleihin louhittuihin tiloihin, opastettu kierros oli minusta mielenkiintoinen. Vaikka linna näkyy satamasta, kukkulalle on melko matka kiivetä, ja aikaa varsinaiselle museoalueelle kannattaa varata pari tuntia.

Doverin satamaan on vaivatonta tulla suurten aallonmurtajien uloimmalta alueelta, jossa voi laskea purjeet ja valmistautua satamamanöövereihin. Vuosia sitten olin tulossa satamatoimiston portaita alas, kun näin keltarunkoisen pienen purjeveneen ontuvan ilman mastoa satama-aukosta sisään. Saman näkivät toimiston työntekijät. Laiturille venettä vastaanottamaan kiirehti toimistosta pari miestä. Kun juttelimme myöhemmin veneen yksinpurjehtijakipparin kanssa, hän kertoi menettäneensä maston Atlanttia ylittäessään myrskyssä useita päiviä aiemmin. Ainoa satama, minkä hän tiesi, mihin voisi yrittää, oli tämä Dover, hän oli ollut täällä aiemmin ja paperikartan avulla osasi tulla. Lisäksi hän tiesi, että täällä saisi maston korjattua. Jatkoimme melko pian matkaa, mutta olen varma, että veneen korjaus järjestyi, mies sai ruokaa ja lepoa.

Lisää purjehtivia klassikoita käväisi laiturissa: Gipsy Moth IV. Cowes, 2016.

Cowes, Isle of Wight, Iso-Britannia (2016)

Kaikilta tyrskyiltä suojainen joki, läheiset Portsmouthin ja Southamptonin merikaupungit sekä salmi mantereen ja Isle of Wightin saaren välissä ovat tehneet Cowesista purjehtijoiden kokoontumispaikan, useiden kilpailujen lähtö- tai saapumissataman. Muutamia merkittäviä purjehdustahoja majailee kaupungissa, mm. Atlantic Rally for Cruisers -tapahtumaakin järjestävän World Cruising Clubin toimisto sijaitsee täällä. Cowesin pohjoispuolen salmessa, Solentissa, järjestetään lukuisia kilpailuja ja regattoja.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa ohikulkumatkalla olevalle purjehtijalle? Alueelta voi löytää apua mihin tahansa purjehdukseen tai purjeveneeseen liittyvään ongelmaan, venetarvikeliikkeitä löytyy myös ihan jokaiseen tarpeeseen tai tarpeettomuuteen. Sain hankittua kauan puutelistalla olleita venetarvikkeita ja lapselleni hammaslääkärin parin tunnin päähän puhelinsoitosta.

Ihastuin Cowesin tunnelmaan laitureilla ja rantakujilla. En tiedä oliko sattumaa vai tälle satamalle tavallista, mutta näin vierailumme aikana legendaarisia pursia, joista olin aiemmin vain lukenut tai nähnyt kuvia. Pelkästään satamassaolo oli innostavaa sinänsä ympärillä hyörivää purjeveneliikennettä, purjehduskoululaisten ja kokeneiden ammattimiehistöjen touhuja seuratessa.

Sataman ulkopuolella oli toki paljon nähtävää. Isle of Wight -saaren sammaloituneet linnat olivat jännittäviä tutkia, museoiden jälkeen pidimme eväshetkiä puistojen suurten puiden alla. Erityisesti ihailin Osborne Housen kuninkaallisia puutarhoja, mutta myös Cowesin kujien yllä on mukavia puistoalueita piknikpöytineen. Saaren Atlantille työntyvän mineraalihiekoistaan kuuluisan niemen, Alumn Bayn matkailijavirta ohjataan kauppojen ja tivoleiden läpi, mutta lasten kanssa oli mukavaa mennä hissillä hiekkaväririnteitä alas, nähdä myrskyävä meri, ihailla mineraalien eri sävyjä, ja lopuksi mennä mineraalihiekkoja esittelevään näyttelymyymälään, jossa lapset saivat koota oman hiekkavärisommitelman lasipulloon. Lasipullot ovat edelleen kotona pianon päällä, muistona sateen, sumun ja tuulen ja linnojen purjehduskohteesta.

Viktoriaaninen lummeallas ja rikkaruohoton käytävä Osborne Housen kuninkaallisissa puutarhoissa, East Cowes, Isle of Wight, 2016.