Luontomatkailusta on tullut tietoa jakavaa ekomatkailua. Ekomatkailusta on tullut trendikästä – ja välttämätöntä – kestävää matkailua. Nykyään jokainen lomamatka tulisi tehdä niin kestävästi kuin mahdollista. Rennosti ja reilusti ajattelemalla sekä järkevästi toimimalla unelmien matkasta voi tulla sekä ekologinen että onnistunut, matka, joka ei rasita ympäristöä ja jättää pysyväksi jäljeksi vain muistot.

Tein 10 kohdan muistilistan ekomatkailusta. Äitinä yritän muuttaa matkapurjehtivan perheeni tapoja kestävämmiksi. Lista perustuu yksilöllisiin kokemuksiini, opittuihin ajatuksiin, omiin näkemyksiin viime vuosien purjehduksien ja ekomatkailun varrelta. Mukana meillä kulkee ajatus uuden oppimisesta, ympäristön, luonnon ja historian ymmärtämisestä. Unelmakohteista ja asiakaskokemuksista kerron enemmän luennoillani.

Retkeilimme sademetsäpuutarhassa, Montreal Gardens, Saint Vincent.

1. Jätä vain kuplia veteen, vain jalanjäljet polulle.

Näin lukee monien suojelualueiden opasteissa. Minusta tämä ohje sopii lisäksi mökeille ja huviloille, vesille ja vuorille. Vie luontoon vain itsesi, ja jos viet jotakin muuta, tuot ne sieltä mukanasi, kaikki roskat pakkaat reppusi taskuun ja viet ne lajittelupisteisiin. Käytät vain ympäristöystävällistä kosmetiikkaa luonnossa liikkuessasi ja uidessasi.

Kuvasin, kuinka erakkorapu jätti jäljet hiekalle. Grenada ja Grenadiinit.

2. Ihaile silmillä, valokuvaa, maalaa.

Kasvit ja kivet, korallit ja levät, kalat ja liskot, linnut ja eläimet, ovat osa paikallista ekosysteemiä. Annetaan niiden olla, poimitaan vain roskia. Roskia varten repussa kulkee käsineet sekä ehkä rasioita ja pusseja erilaisille jätteille.

Vierailimme pienellä grenadalaisella riuttasaarella, jota hurrikaani oli muokannut vuoroin hajottamalla koralliriuttaa vuoroin kasannut hiekkaa ja koralleja uudestaan saareksi. Ymmärsimme, että myrskyn runtelemat korallit kuuluvat niille sijoilleen juuri tähän ympäristöön, tällainen saari elää ja muuttaa muotoaan, siinä sen ainutlaatuisuus piilee. 

Vastuullinen matkailija ihailee villiä luontoa rauhallisesti, etäältä ja häiritsemättä. Joskus voi onnistaa, ja eläin kiinnostuukin rauhallisesta matkailijasta ja tulee tutustumaan.

Pienillä Antilleilla lapset ovat kilpikonnista ihastuksissaan, ja maakilpikonnan tienylitystä lapset menevät joukolla turvaamaan. Merikilpikonnat näyttivät joillakin alueilla siltä, ettei niitä voisi enää vähempää kiinnostaa turistiselfiet. Suojelualueilla merikilpikonnien ruokailualueita voidaan eristää veneilijöiltä puomein ja köysin, mutta jossakin lapset ja merikilpikonnat uivat iloisesti sekaisin. Tähän pieni varoitus, kuulin naapuriveneilijältä, että uimareiden ja kilpikonnien suosimassa lahdessa hän oli vain seissyt lamaantuneena, kun lasten ympäröimä kilpikonna oli yhtäkkiä sännännyt eteenpäin, suoraan naapurini jalkoja myöten niin, että kilven reuna repi isot haavat jalkoihin. Merikilpikonnan kilven reuna voi olla veitsenterävä ja leväinen. Emme häiritse emmekä ahdista eläimiä maalla tai meressä.

Vene oli hyvässä poijussa, josta seurasimme päivittäin rannan eläimiä. Atlantilta tähän ajautuneen sargassolevän takana iguaani etsii ruokaa, lokit tutkivat ympäristöä jättiläissiipikotilon kuorista kasatulta aallonmurtajalta. Petit Rameau, Saint Vincent ja Grenadiinit.

3. Hanki alueen kalastuslupa, noudata rajoituksia ja kieltoja.

Saat tiedon alueen rajoituksista kalastusluvan myöntäjältä ja netistä, rajoitusten avulla suojellaan myös ylläpidetään kestävää kalakantaa, jotta paikalliset saavat edelleen merestä ruokaa, ja tulevatkin matkailijat voisivat kalastaa. 

Poika pääsi kalastamaan barracudan dominicalaisen oppaan Albertin kanssa, tästä riitti hänelle ja meille illallista. Portsmouth, Dominica.

4. Osallistu suojeluun vierailijamaksulla, autat ylläpitämään alueen virkistyskäyttöä.

Maksun avulla raivataan myrskyn tuhoamat polut, kunnostetaan portaat ja suosittujen näkymien katselulavat sekä mahdolliset riippusillat. Sillä rahoitetaan puistonvartijan palkka, opaskyltit ja autetaan koululaisryhmiä tutustumaan paikalliseen luontoon. Vierailumaksulla saatetaan myös ylläpitää alueen käymälätiloja, parkkipaikkaa ja jätehuoltoa.

Mona-apinoita (mona monkey, suomeksi ehkä oikeammin monamarakatti) kävimme usein katsomassa, niitä löytyi vuorilta sademetsästä, tässä kuitenkin yksi alueen luontokeskuksen laitamilla avokadopuussa. Grand Etang, Grenada.

5. Tunne kohteesi, tutustu alueen tietopankkiin netissä tai lue näytteille laitetut tietoiskut.

Joillakin alueilla on opastuskeskuksensa näyttelyineen. Nämä tiedot ohjaavat sinut löytämään pieniä erikoisuuksia, ymmärtämään alueen muodostumisen historiaa, oivaltamaan paikalliset ainutlaatuisuudet. Saatat myös löytää arvokasta paikallistietoa esimerkiksi lajeista, niiden käyttäytymisestä, maaston muokkautumisesta, kulttuureista.

Opas kertoo meille kurkumajuuresta. Laura’s Herb and Spice Garden, Grenada.

6. Opi uutta oppaan johdolla. Vieraile opastetusti paikallisella maatilalla ja viljelmällä.

Perheemme suosii sellaisia tiloja, jotka tottuneet kasvatukselliseen näkökulmaan vierailijoiden opastuksessa esimerkiksi koululais- tai opiskelijaryhmien myötä. Maatila voi esitellä satoja vuosia vanhaa perinteistä halkojen ja vesipyörän voimalla tapahtuvaa tuotantomenetelmää tai kertoa aurinkosähköllä toimivasta vesiviljelystä. Pienillä Antilleilla Karibialla jätimme sokeriruokoviljelmät pariin vierailuun, mutta kävimme lukuisilla kaakaotiloilla ja ’suklaatehtailla’, joista mielenkiintoisimmat olivat pieniä vain korillisen kerrallaan valmistavia suklaantuottajia. Hyvin kiinnostavaa oli myös opastetut vierailut maustepuutarhassa ja muskottikeräämössä Grenadalla sekä pienellä kahvituotantotilalla Guadeloupella, niistä lapsemme saivat monipuoliset kouluesitelmät tehtyä.

Kahvipensas, tässä museossa kerrottiin mielenkiintoisesti kahvintuotannon historia näillä saarilla. Musée du Café, Guadeloupe.

7. Asiantuntijan luontoretkellä tieto syventää kokemusta.

Tutustu paikallisluontoon biologin, ornitologin, meribiologin tai muun asiantuntijan kanssa. Esimerkiksi merinisäkäsretkien järjestäjiä voi löytyä lukuisia, joskus voi olla vaikea löytää retki, joka toteutetaan luonnon – tässä tapauksessa valaiden ja delfiinien – ehdoilla. Guadeloupella minulle koululaisten vanhempana suositeltiin meribiologeista koostuvaa retkenjärjestäjää, joka ennen merelle lähtöä vaatii asiakkailtaan ymmärrystä ja kunnioitusta meriluontoa kohtaan. Emme kuitenkaan vielä kokeilleet heidän retkeään, ehkä toisella kertaa.

Retket voivat alkaa aamuvarhain, koska luonto voi silloin olla virkeimmillään, vaikka sinä et olisi. Purjehtijoina olemme joutuneet merellä vuorokausirytmiä siirtämään ja pärjäämään parin tunnin unijaksoilla, mutta lasten annamme nukkua. Maissa ollessamme emme sitten jaksaneet perheenä kello puoli viideltä aamulla alkaville sademetsän linturetkille. Pääsimme kuitenkin Dominicalla papukaijojen sademetsäalueelle patikoimaan iltapäivällä ennen pimeän saapumista ja kyllä, näimme papukaijan hedelmäpuussa auringon alkaessa painua merta kohti.

Hyviä kohteita ovat myös Jean-Michel Cousteaun sukellusyrityksen retket Petit Saint Vincentilla Grenadalla sekä matkailijoita magneetin lailla vetävä Jacques Cousteaun nimeä kantava kansallinen merisuojelualue Guadeloupella. Ranskan Antilleilla merten suojelu on ollut pitkäjänteistä ja matkailijoiden ohjaaminen vedenalaisten kohteiden kestävään virkistyskäyttöön on alueellisesti edistyksellistä, mutta siinäkin on yrittäjäkohtaisia eroja. Me vierailimme Guadeloupen suuren laguunin Grand Cul-de Sac du Marin luontokohteissa meribiologin kanssa ja opimme paljon mangrovesta ja paikallisesta ekosysteemistä.

Mangroven juuristo tarjoaa suojaa kalanpoikasille, kotiloille ja simpukoille. Teimme retken Guadeloupen suuren laguunin mangroveille. Grand Cul-de-Sac du Marin, Guadeloupe.

8. Hyödynnä kasvukauden sesongit ruokasuunnittelussasi.

Tämän opin matkoillani kantapään kautta, ensin ymmärsin, että papaija olisi nyt hyvää, ja juuri kun perheeni oppi syömään sitä aamuisin, sitten sen sesonki yllättäen loppui ja alkoi greippiaika, ja niin edespäin, kunnes lopulta uskoin, että kannattaa vain mennä torille tai vihanneskojulle ja kysyä, mitä tänään olisi tarjolla, ja miettiä siitä päivän ruoka. Paikalliset myös antavat mielellään neuvoja ruokaohjeissa.

Ostin hedelmätorilta banaaneja, greippejä ja papaijan. Bequia, Saint Vincent ja Grenadiinit.

9. Arvosta puutarhojen ja puistojen ylläpitoa.

Vieraile hyvin ylläpidetyssä kasvitieteellisessä puutarhassa ja maksa pääsymaksu puiston säilymiseksi. Hyviä puutarhakokemuksia minulla on esimerkiksi Guadeloupelta Jardin Botanique de Deshaies tai Martiniquelta Jardin de Balata, tai yksityisistä puutarhoista Saint Vincentiltä kasvitieteellinen sademetsäpuutarha Montreal Gardens, jonka ylläpitäjä alkaa jo ikääntyä, toivottavasti hän löytää jatkajan upealle työlleen. Grenadan Carriacoussa ei kartalla merkityn kasvitieteellisen puutarhan paikalla ollut enää kuin vanha puu ja laiduntava hieho.

Poikani opiskelee sademetsän kasveja. Montreal Gardens, Saint Vincent. 

10. Poimi hedelmiä vain nälkääsi.

Joku omistaa myös villit hedelmäpuut, ne kasvavat aina jonkun omistamalla maalla. Kap Verden Sao Antoniota kutsutaan saarivaltion hedelmäaitaksi, Sao Antonion saarella kulkijalle oli sääntö, jos olet nälkäinen, ota vain yksi hedelmä. Näin niitä riittää tulevillekin nälkäisille kulkijoille.

Tapasimme kulkijan vuoristosolan tiellä. Sao Antonio, Kap Verde.

Lukijavaroitus:

Kirjoitukseni tässä ja muissakin matkapurjehdus.fi -teksteissä ilmaisevat minun yksilöllistä näkökulmaa ja ajattelutapaa, jossa en edusta yhtäkään tahoa tai yritystä. Mikäli blogissani on yhteistyötä toisen tahon kanssa, mainitsen siitä näkyvästi ja selvästi. Sivuston matkapurjehdus.fi valokuvien julkaisuoikeudet kuuluvat sivuston ylläpitäjälle ja Matkapurjehdus elämäntapana -blogin kirjoittajalle. Sivustoa ei missään säätilanteessa saa käyttää navigointitarkoituksiin. Jos uppoudut blogiini liikaa, veneesi saattaa ajautua väärälle reitille tai jopa karille. Turvautuminen vain tämän blogin näkemyksiin voi olla lukijalle yksipuolista, mutta saattaa minulle kirjoittajana aiheuttaa iloa.

Lopuksi, kiitos ja tykkäys hyvästä jutusta on aina mukava saada.

Copyright and photography rights at matkapurjehdus.fi.