Omat lapseni ovat olleet veneessä aina, siis alusta asti aina kuin me vanhemmatkin. Odotin ensimmäistä lastani keikkuessani veneessä Atlantin laidalla. Myöhemmin sinä kautena, kun istuin veneessä ja kone käynnistyi, samaan aikaan käynnistyi potkut ja liikehdintä mahassani. Talvella syntynyt esikoiseni pääsi merille vajaa puolivuotiaana. Toinen lapseni piti köytemme tiukasti maissa, emmekä juuri liikkuneet vastasyntyneen kanssa, tästä tuli ainoa kesä, jota emme oikein voi kutsua purjehduskaudeksi. Seuraavana kesänä kyllä jo purjehdimme, etenimme lyhyitä matkoja kerrallaan, yksi- ja kolmevuotiaiden kanssa.
Juhannussoutu kotimökiltä kotiveneelle. Pihlajavesi, Saimaa 2014.
Kevätpurjehduksella Saimaalla 2012.
Pikkulasten kanssa purjehdus on mukavaa, jos siihen osaa oikein asennoitua. Ettei lähdetä tekemään samoja matkoja kuin kilpailuhenkisten aikuiskavereiden kanssa. Että mennään miehistön ehdoilla vähän kerrallaan. Joskus tavoitteenamme oli vain irrottaa köydet ja päästä siirtymään vastapäiseen saareen. Valtava valmistelutyö oli siinä, että saimme pikkulapsilta mahdollisuuden köysien irrottamiseen, lyhyeen merimatkaan ja köysien kiinnittämiseen vastapäätä salmea. Ja juhlan kunniaksi menimme hiekkarannalle keinumaan, söimme pullaa ja joimme mehua.
Suluista lähtee pelottavia narinoita ja ulinoita, parasta olla äidin sylissä. Saimaan kanava, 2007.
Unelmanhiljainen Iso-Uskin laguuni kesäiltana. Ja vauvakin nukkuu. Haukivesi, Saimaa, 2007.
Viimeisimmät kommentit