Merete Mazzarellan Varovainen matkailija (2019) on monimuotoinen kirja, jossa kudotaan lomittain elämän vaiheita, matkailijan tuntemuksia, ympäristön havainnointia ja kunnioitusta sekä massaturismin ja matkustamisen historiaotteita ja kirjallisuusviitteitä. Kirjailija kertoo kohtaamisista vuoroin isänsä ja vuoroin puolisoidensa välillä, matkustamisen hetkistä matkaseurueiden kanssa vietettyihin tuokioihin. Kehyskertomuksena kulkee pitkään kirjoittamisen hetki risteilylaivalla ja kanssamatkustajat, joista Merete kirjoittaa oivaltavia kuvauksia. Useammassa kohtaa huomasin löytäväni yhtäläisyyksiä Kyllikki Villan matkapäiväkirjojen anekdootteihin ihmisistä ja laivatyöntekijöistä.

Kuten Kyllikki Villa rahtilaivoilla matkaamisestaan totesi, että painava kirjoituskone kulkee hänen mukanaan rahtilaivan hyttiin, joka muuttuu näin työhuoneeksi, professori Mazzarella toteaa risteilylaivojen matkoistaan, että kirjoittaa aamupäivisin tietokoneellaan. Nämä naiset osaavat kirjoittajina kuvata työn lomassa kokemaansa niin, että pystyn lukijana kuvittelemaan eläväni kirjoitustilanteissa mukana.

Merete Mazzarella on kertoo teräväkatseisesti ajastaan, kokeneena matkustajana hän avaa pohdintojaan turismin maailmasta ja taustoittaa niitä matkakirjallisuuden otteilla. Kirja painautuu ajankohtaiseen lentohäpeään ja siihen, kestääkö maapallomme enää turismia, Mazzarella puhuu myös risteilyhäpeästä. Risteilymatkustamisesta hän kertoo poimimalla kokemuksiaan sekä vahvistaa näkemyksiään muutamilla risteilytoimintaa kuvaavilla tiedoilla, lisäksi hän kertaa lyhyesti massaturismin historian pääpiirteet Thomas Cookin ensimmäisistä ryhmämatkoista alkaen.

Kirja ilmestyi jo alkuvuodesta 2019, mutta lainasin kirjan kirjastosta sattumalta Tomas Cook -yhtiön konkurssiuutisten jälkeisellä viikolla. Tuntui kuin Mazzarella olisi tällä kirjallaan aavistanut ryhmämatkojen liiketoiminnan murroksen. Monin tavoin hän kirjoittaa matkustamisistaan risteilylaivalla ja lentokoneella, muutama junakuvauskin löytyy.  

Kanssamatkustajien tyyppikuvauksista tuli mieleeni, että minulta melkein jäi tämän vuoden risteilytapahtuma väliin, sehän taisi olla tv-draamasarja M/S Romantic, joka kertoi suomalaisten laivaristeilykulttuurista, sarjasta tuli hitti, huomasin sen vasta loppukesästä fanitapahtuman uutisoinneista ja katsoin otteita parista matkustajia tyypittelevästä jaksosta. Kenties kyseinen tv-sarjakin kuvastaa, kuinka tämä sukupolvi kohti 2020-lukua kummastelee niin aiempien turistisukupolvien risteilylaivallisen kuplassaelämistä kuin lentokoneellisen lomakohdekokemusta, Mazzarellan sanoin ”Holiday” -kokemusta. Mikäli häpeä ei nouse liian suureksi, vielä on mahdollisuus kokea nostalgiaa kunnes viimeisetkin 1900-luvun matkailijoiden tuntemat massaturismin muodot kuolevat.

Nostalgiatunteen tilalle voi tulla solastalgia, hämmennys tutun ympäristön muutoksesta, jossa ’aika kultaa muistot’ -ajatus väistyy ihmetellessä, miten nyt toimin, kun ympäristöni näyttää tältä. 

Aikakaudet ja kulttuurit kohtaavat. Löytöretkiaikojen aluksen kopio lähtemässä merelle nykyajan löytömatkailijoita täynnä olevan risteilylaivan edessä. La Coruña, Galicia. 

Matkayhtiö Thomas Cookin konkurssin myötä massaturismin aikakausi alkaa olla sinetöity, yksilöllisiä kokemuksia ja matkustustapoja painottavan ”ainutlaatuisen” turismin aika valtaa nykyajan matkailijat. Jokainen turisti rakentaa yksilöllisen matkasuunnitelmansa ja kerää check-listaansa yksilöllisesti kohteet, jotka tulee nähdä ja valokuvata nykyajan julkisiin matkapäiväkirjoihin, ja päätyy yksilöllisen majapaikkavalintansa kautta kokemaan omia matkapäiviään, joita massaturismin retkilukujärjestys ei ohjaa. Koettu kokemus voi olla erilainen, kohteet saattavat olla samoja.

Massaturismin aika sellaiseksi kuin se Thomas Cook -yhtiön aikakaudella muotoutui, on vaihtunut toisiin aatteisiin. Jos viime vuosi oli matkailijan tietoisuudessa merten muoviroskien vuosi, tämä vuosi jää mielestäni matkailijan historiatietoisuuteen ilmastonmuutoksen toiminnan ja lentohäpeän vuotena ruotsalaisen ympäristöaktivisti Gretha Thunbergin ansiosta. Matkustajan kokema häpeä matkamuodosta on alkanut horjuttaa matkailuliiketoiminnan rakenteita, joiden arvot on muotoiltava uudelleen.

Minä koen, että kyse on hyvin yksinkertaisesta asiasta, lähelle näkemisestä, sen hyväksymisestä, että niin historialliset temppelit kuin aurinkorannat, viihdykepalatsit ja eläinpuistot murenevat ajassa ja kulutuksessa, muotoutuvat uuden ajan mukaisiksi.

Kuopukseni tekemä puupurjevene, jota savikilpikonna ohjaa. 

Sekä Kyllikki Villa että Merete Mazzarella ovat olleet matkatavoissaan aikaansa edellä, toinen matkusti rahtilaivalla erilaisia reittejä ja viipyi viikkotolkulla kohteissaan, toinen matkusti lapsesta asti perheensä vuoksi ja myöhemmin monin eri tavoin. Mazzarella kirjoittaa:

”Se, että todella käy jossakin maassa vaatii ponnistelua ja vaivannäköä, ellei nyt särkyä ja rakkoja jaloissa niin ainakin sitä että liikkuu omin voimin — Joutuu asettamaan itsensä alttiiksi.” (Varovainen matkailija, s.119.)

Mazzarella kertoo ekologisina näkökulmina Australian matkojensa havaintoina muun muassa, kuinka yliopistokampus tuo esille ympäristötietouttaan, kuinka ystävien sademetsäprojektissa valtaajalajin nujertaminen on hankalaa ja kuinka australialaisten metsäkokemukseen liittyvät tuoksut, äänet ja kotiseuturakkaus.

Nukkainen saniaisenverso valmiina uuteen kasvukauteen. Dominica.

Matkakokemuksen pukeminen sanoiksi voi olla hankalaa. Pitkän ja hankalan matkan paras anti voi olla kasvaminen monimuotoisuutta ja inhimillisyyttä kunnioittavana ihmisenä. Mazzarella kirjoittaa, milloin ja miten kysyisi Tyynen valtameren ympäri purjehtineelta ystävältään, mitä matkalta jäi opiksi. Vastaus, jonka Mazzarella kirjaansa kirjoittaa, tuntuu minusta kuvastavan myös kirjailijan omaa antia matkoiltaan, onnen hetkiä, sinnikkyyttä matkan toteuttamiseksi, ihmisiä kulttuureineen, ystäviä, huolehtimisen ja selviytymisen tunteita.

”’Oma henki oli monesti toisen varassa, siellähän sattui kommelluksia, usein myöhään yöllä. Niistä täytyi vain selvitä.’ Hän vaikenee hetkeksi ja jatkaa sitten: ’Kyllä minä paljon opin.’ ” (Varovainen matkailija, s. 221.)

 

Merete Mazzarella, Varovainen matkailija (suom. Raija Rintamäki), Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2019.

Kyllikki Villa, Myrskyssä, kolmas lokikirja, Like, 2010.