Minulta on usein kysytty ruoasta. Että mitä me oikein syödään veneessä yleensä, entä ylityksillä. Tärkeä kysymys, sillä ruoka on miehistön moottori. Jos ruokaa ei ole, ei kohta ole miehistöäkään eikä ainakaan hyvää yhteisymmärrystä. Haluaisin vastata ylitysruokailukysymyksiin ja antaa hyödyllisiä vinkkejä, mutta eniten tuntuu kasvavien poikien äitinä, että tarvitsisin helppojen ja ravitsevien ruokien ohjeita itse. Syödään veneessä yhtä hyvin tai huonosti kuin kotonakin, joskus pikaruokaa, joskus alusta alkaen itse tehtyä, mutta ei mitään monimutkaista. Kotona suosin keittoja ja uuniruokia, veneessä ja mökillä liedellä paistamista. Tässä listaan helpot lempiruokamme, jotka sopivat valtamerelle.

Blogeistani löydät muutaman suuntaa antavan reseptin lempiruoistamme, kuten tonnikalamaissista ja voileivistä sekä erilaisista tortilloista, paranna reseptejä taitojesi ja käytettävissä olevien ainesten mukaan.

Olen purjehtinut perheenäitinä nyt jo 13 kesää. Saimaata, Itämerta, Euroopan laitaa, Atlantin saaria, valtamerta, Karibian saaria. Aina ollaan jotakin syöty, vaikken viihdy keittiössä. Edelleen olen sitä mieltä, että tarvitsisin kokin veneeseen. Jotain olen kuitenkin oppinut. Että ruokaa pitää ylityksille olla. Joka kerta enemmän kuin viimeksi. Henkilökohtaiset herkkupaketit myös – ahmi kaikki heti tai säästele pitkin matkaa, oma valinta. Ja että ateriasuunnitelman lisäksi tarvitaan hätäruokasuunnitelma, eli pahan kelin ruokapaketit, joista jokainen miehistönjäsen osaa ruokaa laittaa.
Mukavaa vaihtelua veneruokailuun tuo aamiainen kahvilassa. Puerto Mogan, Gran Canaria.
Ensiksi, kukaan miehistöstämme ei oikein ole kokkausihmisiä, en minäkään, ketään ei kiinnosta viettää aikaa keittiössä, mutta jokainen tykkää syödä, minäkin. Toiseksi, puoli tuntia ruokailusta jostakin kuuluu tuttu ääni: ”äiti mulla on nälkä”. Kummallinen tilanne, mutta jotenkin olemme tulleet toimeen. Kokkivuoroa yritän kierrättää, mutta en ole siinä onnistunut, enkä tätä perhemiehistöä suostu vaihtamaan. Joten itse on perheeni ruokittava, ja heidän on syötävä, mitä saan tarjolle.

Ruokaharrastajat vievät tämän valtameriruokailun aivan toisiin sfääreihin, mikäli aalloilla pystyvät, mutta peruskeittiöpeukalo, kuten minä, pärjää perusmuonalla. Ajattelen venekokkauksen mahdollisimman helppona, ja ratkaisu on silloin yhden kattilan ruoat. Olin ilahtunut, kun kuuntelin GGR2018-purjehtija Tapio Lehtisen esitystä, ja hän pääsi kattilakuvaansa, tämän jälkeen saan kenties perhemiehistöltäni enemmän hyväksyntää yhden kattilan ruoillani. Tästä lähtien mainostan kattilasöperöitäni, että kunnon merimiehet ja sellaiset legendat kuin valtameripurjehtija Lehtinen käyttävät samaa yhden kattilan taktiikkaa. Tosin meillä tämä toimii vain yhden ruokalajin suhteen, en ole sekoittanut koko menua kattilaan kerralla, maidot ja kahvit juodaan toistaiseksi meillä erikseen, mutta uutta reseptiä voisin tietysti…

Pikaruokaa Galician venetyöpäiviimme sain lähikaupan pakasteesta, mustekalarenkaita ja äyriäispaellaa.

Paistinpannuruoat siirtyvät valtamerellä kattilaruoaksi, korkeiden laitojen tuoman turvallisuuden vuoksi. Kattila voi pompata kiinnikkeiltään ilmaan ja tipahtaa ylösalaisin lattialle. Koettu, ihan kotimaisilla saaristovesillä. Jos tällainen keli on päällä, unohdan kattilaruoat. Uuniruokia en ole vähään aikaan veneessä tehnyt, mutta jos teen, varmistan, että uunin luukku pysyy hyvin kiinni, että uuniin laitettava astia pysyy ritilällään eikä liitele laidalta toiselle. Kun rajusti heiluva keli on päällä, unohdan uuniruoat. Kanarialta Atlantille lähtiessä siirrytään melko pian voin sulamisasteille, jossa uuniruokia ei tee mieli tehdä.

Ruokiin saa kivaa makuvaihtelua kuivatuista sienistä ja yrteistä, jos niitä on ehtinyt Suomessa kerätä. Kuivattujen sienten ja yrttien säilyvyys on melko pitkä. Ja jos on mahdollisuus saada mukaan kuivattua poroa tai riistaa, siinä olisi mainio ateria venejouluun. Viime jouluna tropiikissa löysin pilssistä porotölkin ja olin löytänyt jonkinlaista kermaa kaupasta, vielä oli kuivattuja suppilovahveroitakin jäljellä, joten tein poro-sienikeittoa, joka oli suuri menestys skottilais-belgialais-suomalaisessa jouluaaton vietossa. Sitten lauloimme Petteri Punakuonoa monta kertaa.

Muista kuivattaa satokauden sienet ja yrtit veneen muonavarastoon.

Meriruokien lempparit meidän veneessä top 5

  1. Minuutti sitten kannelle nostettu kultamarliini eli dorado eli mahi mahi ja siitä kauniit tuoreet siivut, limeä, yrttiä, leipäpala.
  2. Meksikolaiset tortillat eli valmismaissiletut erilaisilla täytteillä, toimii myös kylmänä ruokana ilman kaasuliettä tai uunia (jos haluat säästää kaasua tai jos keli on keikkuva tai niin kuuma, ettei tee mieli tehdä lämmintä ruokaa).
  3. Espanjalaiset tortillat eli perunamunakkaat eri variaatioina, myös ilman perunaa…
  4. Paahdetut merileivät erilaisilla täytevariaatioilla.
  5. Mitä eniten syötiin silloin, kun mitään muuta ei voitu tehdä… Tonnikalamaissi – pahan päivän ruoka, mutta myös lempisellainen, ei tarvita uunia eikä liettä.