Välillä on kivaa, joskus tylsää. Lyhyillä purjehduksilla lapset viihtyvät samoin kuin mökillä tai kylään mentäessä. Unikaveri mukaan, hammasharja ja iltasatukirja. Pidemmillä purjehduksilla, joissa ollaan viikko tai useampia, tai vuosittain kuukausia, veneestä muodostuu lapselle koti. Silloin lapsen viihtyvyys on koko perheen yhteistyötä. Kerron sinulle, kuinka pääset alkuun.

Kerro, kuinka pakataan.

Lapselle voi antaa pienen repun ja sanoa, että tähän saat itse pakata muutaman lelun, mutta repun tulee mennä kiinni. Veneessä lapselle osoitetaan oma hylly tai kaappi, johon hän itse laittaa omat tavarat. Jos tällaista ei ole, voi pienen merimiespussin kiinnittää roikkumaan lapsen tyynyn viereen, siinä voi pitää omia tavaroita. Tämä on hyvä idea muutenkin pitemmillä matkoilla, merikipeänä ei oikein voi sängystä nousta, mutta käsi ulottuu ottamaan tyynyn vierestä merimiespussista omia tavaroita ja kenties jonkun herkun myös.

Silloin ennen talvetkin olivat vielä pakkasenpuremia, ja teimme väylämerkeille kävellen tutkimusmatkoja. Lappeenranta, 2013. 

Aseta rajat lelulaatikolle.

Kippari päättää, millaisia leluja veneeseen saa tuoda, jätetäänkö teräväreunaiset ja raskaat autolelut rannalle ja kelpuutetaanko vain pehmoja, pakataanko pikkulegot legoalustaksi muotoutuvaan matkakassiin vai unohdetaanko kokonaan (riskinä pikkulegojen pienimpien osien voimakas hakeutuminen pilssiin). Kipparin on kuitenkin hyvä muistaa pikkumatkustajan taiteellinen ja luova vaatimustaso, sillä jos lempirakentelulelu on veneessä mukana, kippari saattaa saada koko miehistölle rauhallisempia matkapäiviä. 

Puihin kiipeily on kestosuosikki rantaleikistä, tässä purjehtivien lasten työnäyte Mustiquen saarelta. Saint Vincent ja Grenadiinit, 2019.

Opeta veneessä oloa.

Ota lapsi mukaan venetehtäviin jo telakalla ja laituritöissä, jotta nämä tehtävät sujuvat merelläkin. Lapsen kotityöt ovat veneessä yllättävän kivoja, ainakin alkukaudesta. Anna lapsen pyyhkiä pöytä. Anna hänen kantaa tyyny ja peitto omaan punkkaan. Opeta häntä järjestämään köysiä, laskemaan lepuuttajia, vaikka jo telakalla ja laiturissa. Auta etsimään oma paikka salongista ja kannelta, johon vetäytyä leikkimään. Opeta lasta tuntemaan, mistä veneessä voi pitää kiinni ja mistä ei. Oppimaan, kuinka veneessä kävellään ja liikutaan. Miten vessaa käytetään, kuinka saadaan vettä, paljonko vettä voi käyttää. Miten ja milloin ladataan tablettia tai kännykkää.

Jossakin vaiheessa DVD:t ja tablettien elokuvat ja pelit toimivat helpottavana lastenvahtina. Niiden haittapuoli on ainoastaan, että lapsi ei elokuvaan tai peliin uppoutuessaan halua osallistua venetöihin lainkaan. Tähän voi laatia lasten vahtivuorolistan, johon merkataan ansioita suoritetuista venetehtävistä.

Lapset valmistautuvat merimatkalle omalla tavallaan. Tässä harjoitellaan merimiestaitoja Pirates of the Caribbean tyyliin, Las Palmasin perhelaiturin kaverin kanssa. Gran Canaria, 2018.

Palkitse veneessä pärjäämisestä.

Kippari voi miettiä pikkumiehistölle erilaisia palkintoja, nämä ovat jo taaperoista alkaen mieluisia. Esimerkiksi ensimmäinen saariyöpyminen, ensimmäinen yöpurjehdus, uuden kohteen tutkiminen, solmun oppiminen, tähystyksen suorittaminen, omien tavaroiden järjestäminen, univahdin onnistuminen. Jos palkitset isompia lapsia haasteellisemmistä tehtävistä, muista huomioida samalla nuorimpia jostakin muusta, palkitse pieninkin lapsi vaikka hyvästä mukanaolosta. Kauden lopussa kippari voi pikkumiehistölle jakaa diplomin, jossa luetellaan ansioituneet tehtävät.

Muista kaverit.

Lapsille ja nuorille kaikkein paras palkinto on kaveriseura. Aloita reippaasti juttu rantanuotiolla muiden perheveneilijöiden kanssa, kutsu naapuriveneen lapset elokuvailtaan tai leikkihetkeen. Samalla vanhemmatkin saavat lepohetken. Anna lapsille aikaa leikkiä muiden veneilevien lasten kanssa myös maissa. Mikä sen motivoimampaa lapsen näkökulmasta kuin huomata, ettei olekaan ainoa veneilevä lapsi, että voi jakaa kokemuksia samanlaisten lasten kanssa saarilla, satamissa ja veneiden kannella.

Sataman vieraskirjaan piirtäminen vaatii taiteilijalta evästauon, mutta pian on valmista. Funchal, Madeira, 2018.

Ota lapsi mukaan päätöksentekoon.

Pienimmille riittää, että heitä kuunnellaan päivittäisissä tärkeissä kysymyksissä, kuten valitaanko nuudeleita vai spaghettia? Porkkanoita vai omenoita? Mennäänkö tuohon vai tähän rantaan? Isommalle lapselle voi antaa tehtävän pohtia kahden reitin välillä, mikä olisi nopein, mieluisin, kivoin. Tai voit esitellä perhemiehistöllesi kolme kohdetta, joista lapset saavat päättää, mihin mennään tai missä järjestyksessä niissä käydään. Veneily muuttuu lapselle hurjan paljon kiinnostavammaksi, kun hän ei ole vain kyydissä vaan mukana kanssasi purjehtimassa kasvavana ja oppivana miehistönjäsenenä.

Kaikki ylläoleva on kokemukseni kautta todettua. Minua ovat perhepurjehdukseen kasvattaneet vuosittain nyt 13- ja 10-vuotiaat pojat, joiden antoisia käytännön oppeja peilaan omiin ja puolisoni opetusalan työvuosiini sekä puolisoni kasvatustieteen tohtoritason huomioihin.
Oma lelu mukaan purjehdukselle. Ja maihin. Saimaan Pihlajavesi, 2014.