Muonituksesta sain äskeisellä luennollani kysymyksen, kiitos kysyjälle! Nyt ei kysytty ruokalistaa Atlantille tai kuinka paljon otit hernaritölkkejä versus nötköttiä. Kysyjä halusi tietää, mikä meillä ruokapuolella toimi ja mikä säilyi?

Voi kun olisin itse osannut miettiä samaa, kun Kanarialla viimeistelin kauppalistaa. Sen sijaan kuuntelin ARC:n ”provisioning”-seminaaria ja ihmettelin, voisiko jugurtinteko oikeasti onnistua veneessä. En kokeillut, olen ihan riittävästi syönyt itse tehtyä viiliä, tämä kuulosti samalta. Toisella puolella Atlanttia kuulin, ettei se ihan niin helppoa ollutkaan. Atlantin tämän puolen saarilla myydään pitkään säilyvää jugurttia, jota emme kyllä Las Palmasista ostaneet, Mindelosta kyllä.

 

Hedelmäverkkoja laitoimme useita, ulos ja sisälle eri paikkoihin, että hedelmät kypsyisivät eri aikaan.

Kylmiötuotteisiin en tässä puutu, sillä jääkaappimme on pieni ja jos jääkaappi hajoaa, niin se niistä kylmätuotteista. Meillä on myös niinsanottu jäälaatikko, joka vuorataan vaikka kylmäkassilla ja jääpalapusseilla, eli se toimittaa pakastimen virkaa niin kauan kuin jäät pysyvät jäisinä. Emme käyttäneet ylityksellä, ajattelimme, että sulaa kuitenkin liian nopeasti, laitoimme sinne mehuja ja päällimmäiseksi ensimmäisten päivien ainekset jäisinä. Perusvaraston rakensimme kuivassa säilyvien varaan, tuoreet ja kylmiötuotteet ovat meille ekstraa ja ensimmäisinä päivinä syötäviä. Kovat juustot säilyvät tietysti pitkään, ja Kanarialta saa oikein hyvin kuivassa säilyviä makkaroita, joita miehistö voi koemaistaa ennen lähtöä ja valita mieleisensä, joita sitten hankitaan muutama pötkö. Niistä saa kivasti leivänpäällistä sekä kastikkeenpalasta, ja yövahti voi napsia niistä pikkupalasia.

 

Ensin niistä porkkanoista. Perheveneiden keskuudessa porkkanat ovat olleet suosittuja välipaloja. Porkkanan nakertaminen pitää pikkunälän ja heikon olon loitolla. Las Palmasissa porkkanoita pakattiin eri vinkkien mukaan, yksitellen folioon tai sanomalehteen tai talouspaperiin käärittynä. Joku viipaloi ne valmiiksi rasiaan, jossa oli vähän vettä. Sitten kolmeksi viikoksi Atlantille sinne missä voi sulaa ja porkkana mätänee. Karibian puolella teimme yhteenvetoa laituripalaverissa. Ei ollut auttanut mikään pakkaustapa. Porkkanat olivat säilyneet noin kolme vuorokautta, ihan sama kuinka ne oli pakattu, muuttuivat mustiksi ja pehmeiksi.

Porkkanaa puputtavien on nakerrettava herkkunsa heti alkumatkasta.

 

Mikä näistä kestomakkaroista olisi mieleinen parin viikon kuluttua keskellä Atlanttia? 

Parhaiten säilyi meillä yli 2 viikkoa tai kunnes syötiin

  • hapokkaat omenat
  • appelsiinit
  • sitruunat
  • lime
  • meloni (vielä vähän raakana ostettaessa)

Säilyivät 1-2 viikkoa

  • Kurpitsat, eri lajeineen, jotka hankittaessa ovat kovamaltoisia.
  • Sipulit, mikäli tarpeeksi pimeässä ja ilmavassa
  • Kaalit, joiden päällimmäiset lehdet kyllä sitten menevät huonosti, mutta eihän se haittaa, kun kuorii alta hyvät kaalinlehdet käyttöön.
  • Banaanit, jos ne ostetaan raakoina, mutta nehän sitten kypsyvät kaikki samaan aikaan 🙂 Sen vuoksi, älä ripusta isoa terttua kokonaan samaan paikkaan, jaa se niin, että osa banaaneista on sisällä pimeässä, osa auringossa ulkona, osa varjossa ulkona. Näin voit kenties vähän vaikuttaa banaanien kyspymiseen. Kanarian banaanit olivat hyviä, mutta meille kävi niin, että Mindelosta ostetut banaanit eivät sitten oikein kypsyneetkään vaan mätänivät jostakin syystä.

Säilyivät 3-6 päivää

  • Makeat omenat ja muut pehmeät makeat hedelmät, ananakset (myydään Kanarialla usein syöntikypsinä, joten alkavat käymään hyvin nopeasti)

 

Ruokakaupan kuljetuspalvelu kävi useana iltana tuomassa päivän ostoksemme veneen kannelle. Las Palmas.

Muita hyviksi havaittuja meillä

  • Kuivatut sienet. Olin syksyllä käynyt Itä-Suomen sienimetsissä ja sain kuivattua mukaan monta purkkia sieniä, suppilovahveroita, kanttarelleja, tatteja ja mustatorvisieniä – aivan mahtava lisä valmiskeittoihin ja pastakastikkeisiin.
  • KauraPro Mustikka -jauhetta, josta saa pirtelöitä, lettuja ja välipalaa.
  • Kuivattua mustikkarouhetta puuroon ja välipaloihin, useita eri kotimaisia valmistajia.
  • Turmat-lounaspusseja, niitä oli mukana liian vähän, olivat helppoja, sillä lisätään vain kuuma vesi pussiin, energiapitoisia ja menevät pieneen tilaan. Yhdestä pussillisesta söi kaksi lasta tai yksi oikein nälkäinen aikuinen. Eli neljälle aikuiselle kolme pussia lounaaksi saattaa riittää.

Mikä harmitti, mitä olisit tehnyt toisin?

  • En ollut purjehduksilta ehtinyt alkukesästä kuivattaa nokkossatoa, sitä olisi ollut mainio ottaa mukaan ja laittaa rautaisannoksena pastakastikkeisiin tai lettuihin ylityksellä.
  • Olisin valmistanut salaattia ja kasvisruokia jo valtamerellä kvinoan ja chiansiementen kanssa, jos mukaan pakatut pussit olisivat olleet jossakin muualla kuin muonakaapin takimmaisessa kolossa. Nyt valmistin niitä muutama kuukausi Kanarialta lähdön jälkeen, kun muonalaatikko alkoi tyhjentyä ja nämä superruokapussit tulivat vihdoin esiin.
  • Jos olisin ehtinyt, olisin tehnyt kasvis- ja hedelmäpikkelssiä nopeiksi leivänpäällisiksi ja vitamiinipommeiksi korppujen päälle. Sain ihanan ohjeen ja vinkin tästä virolaiselta purjehtijaystävältäni. Hän myös auttoi meitä lähtövalmisteluissa kokkaamalla muutaman päivän ruoat meille valmiiksi, ja tämä helpotti niin paljon, että aion jatkossa valmistella ruoat ennen lähtöä. Ensimmäiset meripäivät ovat vahtivuoroihin totuttelua ja innostusta ja ehkä meritautiakin joillekin, joten valmis ruoka helpottaa erittäin paljon meriarkeen sopeutumista.

Mikä ei mennyt kuten yleensä purjehduksilla?

  • Kahvia ei oikein kukaan juonut Kap Verden jälkeen. Vahtivuorot kiersivät hyvin, ja ehkä olimme päässeet hyvin lyhyen unen sykleihin myös. Kahvin sijaan kaakaota kului enemmän.
  • Minä saatan juoda teetä monta kuppia päivässä, mutta join enimmäkseen vettä ja lisäksi veteen sekoitettavia palautumisjauheita ja nesteytystabletteja, sillä toisella legillä hikoilin jatkuvasti. Syynä taisi olla tropiikki, mutta myös se, että hoitaessani nuorimmaista Kap Verdeltä saadusta kuumetaudista toisen legin ensimmäisinä päivinä sairastin itsekin taudin lievänä ja koetin ehkäistä nestehukkaa. Siihen ei kahvi eikä tee sopinut sekaan.
  • Hätäsuklaat, varattu tiukkoihin tilanteisiin, niitä jäi yli ja löytyi keulan hätämuonaboksista vielä seuraavan vuoden puolella.
  • Meillä ei juuri ollut makeisia, ehkä 1-2 pussia varattu johonkin tiettyyn erikoistilanteeseen. En myöskään kaivannut kovia sitruunapastilleja, joita olin edellisinä kausina imeskellyt keikutuspäivinä. Karkkia ei syöty marraskuun lähdön jälkeen seitsemään kuukauteen.

Ja kenellä oli suurin himo karkkeihin, kun tultiin Suomeen? Minulla, minä sorruin ostamaan silmieni edessä näkyvät Fazerin karkkipussit lentokentältä. Lapseni sanoivat, mitä varten äiti oikein nuo ovat, miksi sä ne oikein ostit?

Kuivatut sienet menevät pieneen tilaan, säilyvät ja ovat kevyitä, niillä on kiva maustaa kastikkeet ja tuoda vaihtelua valtameriruokaan.