Toinen kirjeeni

”Welcome to the paradise!”

Mitä tämä kaikki tarkoittaa sinulle, nämä vedet jo tutkinut Vanha Karibianparta tai jännittävää ensimmäistä reissua tekevä Nuori Seikkailupurjehtija? Sinulla on mahdollisuus tulla tänne Karibian paratiisisaarille, ja lähteä pois hurrikaanin alta. Sinulla on vene ja härpäkkeet, passi ja luottokortti. Tulet paikallisten rantavesille, syöt heidän ruokaansa, ostat heidän saarelleen tuotuja tuotteita, käytät heidän jätehuoltoa ja palveluita, koluat vuorenharjat ja vesiputoukset, kylvet vulkaanisessa mudassa ja uit heidän kilpikonnien seassa, kalastat heidän vesissään, syöt heidän mangojaan ja kookoksia, ostat heidän leipomonsa banaanileivät, kaupan kananmunat.

Tavallinen iltapäivä tropiikin saarella, koululaiset pääsivät koulusta, muut vielä jatkavat töitään. Portsmouth, Dominica.

Voit myös vanhana Karibiankävijänä yllättyä viime vuosien kehityksestä ankkuroinnin suhteen. Entisaikojen vapaat ankkurointipaikat alkavat olla harvassa – ja tiuhasti täytetty sesonkiaikana. Pienillä Antilleilla matkapurjehtijoita palvelevat useat poijukiinnitysalueet, niistä totta kai joutuu vähän maksamaan, 8-10e/vrk keskimäärin, mutta vastuullinen purjehtija ottaa poijun. Meidän kokemuksen mukaan poijut olivat turvallisia, ja ankkuriahan joutuu aina vähän vahtimaan, niin oli kiva, kun sai nukuttua yönsä hyvin.

Nuori Seikkailupurjehtija ja Vanha Karibiankävijä, sinua varten paikalliset ovat kehittäneet palvelujaan, rakentaneet jollalaiturin, jota korjaavat vuosittaisten myrskyjen jäljiltä, valaneet poijukettingit pohjaan suurta jahtiasi varten, että varmasti kestää, vaihtavat kiinnitykset ja poijut myrskyjen jäljiltä. Järjestävät grillausiltoja rantatansseineen, opastavat sinut viidakon halki vesiputoukselle, vievät sinut harppuunoimaan vieraslajia leijonakalaa ja opettavat, kuinka piikit poistetaan turvallisesti ja kuinka siitä tulee herkullinen illallinen. He järjestävät sinulle vesihuollon ja kaasupullojen vaihdon jollalaiturin viereen, kuljettavat sinut maihintuloviranomaisten luo, vievät purjeesi korjattaviksi, pyytävät mekaanikon katsomaan konettasi.

Sukellusopas näyttää pyydystämiensä leijonakalojen perkaustyyliä. Saint Vincent ja Grenadiinit.

Otat siis poijupaikan ilmaisen ankkuritilan vierestä, koska poiju on vapaana, ja nukut yösi paremmin kunnon poijussa. Ethän halua vaurioittaa ankkuroinnilla merenpohjaa, jossa kasvaa merikilpikonnille elintärkeää ruohoa tai jonka kevyt korallihiekka pöllähtää ankkuroinnista ja leviää nuorten korallien päälle, jotka yrittävät sinnitellä tässä vesiliikenteessä ja turistien paljoudessa näissä lämpenevissä vesissä. Vanhana Karibianpartana olisit silloin aiemmin jo ottanut poijun, jos niitä olisi ollut, mutta silloin ei ymmärretty, kuinka paljon ankkurointi tuhoaa merenpohjan ekosysteemiä. Kierrät korallit kaukaa veneelläsi, ettet vain vahingoita niitä, siitähän ropsahtaa roima sakko.

Maksat suojelualueen vierailijamaksun, mikä ei ole paljoa. Maksat kalastuslupamaksun, noudatat kalastusrajoituksia. Et syö hummeria pyyntiajan ulkopuolella. Nuorena Seikkailupurjehtijana osaat tarkistaa netistä merinilviäisten ja äyriäisten pyynti- ja syöntirajoitukset, samoin kaikki muut paikalliset säädökset kohdealueellasi noonsite-palvelusta. Vanha Karibiankävijä lukee nämä naapuriveneen kipparilta lainaamaltaan tuoreesta purjehdusoppaasta. Kannattaa tutustua. Naapuriin ainakin.

Kerron esimerkin Saint Vincent ja Grenadiinit -valtion säädöksistä, siellä on 2019 useita alueita, joilla kalastus on kokonaan kielletty.  Missä kalastusta kyseisessä valtiossa voi harrastaa, niin harppuunointiin tarvitaan kirjallinen lupa, hummereiden pyydystämisaika on rajoitettu. Koralleja, myöskään kuolleita, ei saa poistaa. Kyseisen valtion säädöksiin kuuluu mm. maastokuvioisten asujen kielto, uimapuvun tai uimashortsien käyttökielto kaupungeissa, kaduilla ja liiketiloissa. Purjehtija tietysti tarkistaa kaiken tämän aina ennen legiä seuraavaan maahan.

Terveisin Satu Matkapurjehtija

Leikkiminen on aina sallittua. Hiekkapalloja tekeviä nuoria, Grenada.