Kolmas kirjeeni

”Peace, man!” Poijusta huolta pitävä venepoika huolehtii myös sinun tarpeistasi, kuten sinä Vanha Karibianparta hyvin tiedät. Tarvitsetko juomavettä tai jäitä, dieseliä, entä pyykinpesua tai tuoretta leipää. Haluatko osallistua retkille, huomenna olisi autossa vielä tilaa. Olet hänen asiakkaasi, ja hän kertoo kaikille muille lahden venepojille, että olet hyvä asiakas, joka käyttäytyy kunnioittavasti venepoikien ammattikuntaa kohtaan.

Venepojat eivät ole mitään pikkupoikia, olethan kuullut, Nuori Seikkailupurjehtija, että ”boatboy” on ammattinimike, jossakin niitä on enemmän, toisaalla vain vähän tai ei ollenkaan, ja nämä työntekijät ovat yleensä terveen ja voimakkaan oloisia miehiä, he palvelevat veneilijöitä eri asioissa. Dominicalla Prince Rupertin lahdella Portsmouthissa venepojat ovat järjestäytyneet yhdistykseksi, Portsmouth Association of Yacht Services, palvelivat veneilijöitä erinomaisesti ja öisin alueella oli vuonna 2019 vartiovene, joku aina vahdissa, juuri he hoitavat sinun, purjehtijan asioita Portsmouthin lahdella.

Venepoikien veneitä Indian Riverin asiakasretkiä varten, joella ei saa ajaa moottorilla. Portsmouth, Dominica.

Meillä ei ole ollut turvallisuusongelmia Karibialla, ei satamissa eikä lahdissa, ei ankkurissa eikä poijuissa. Olemme aina sukeltaneet poijuketjun ja ankkuriketjunkin toki myös. Olemme aina maksaneet heti vuorokausimaksun poijusta, kirjautuneet sisään maahan heti saavuttuamme, ostaneet muutaman hedelmän, käyneet rannan kojun mieheltä ostamassa kookosta tai papaijan puolikkaan.

Olemme pitäneet öisin valoa veneemme sisällä, nukkuneet luukut raollaan ilmanvaihdon vuoksi, ihan auki ei voi sateiden vuoksi jättää. Tulisiko sieltä sitten joku sisään, en oikein tiedä, ainakin mäkäräisiä ja hyttysiä tai pahimmillaan vaikka lepakoita voi tulla sisään syömään kaikki banaanit ja sotkemaan, kuten ystäviemme veneessä kävi. Jollan olemme nostaneet ylös ja lukinneet yöksi. Emme ole pitäneet kannella mitään houkuttelevaa irtainta kuivumassa olevien uimashortsien lisäksi, sukellus- ja snorklaustarvikkeet olemme laittaneet yöksi pois näkyviltä. Kaulassamme ei killunut koruja, ranteessamme ei ollut kallista ajannäyttäjää, taskuissamme eivät rahatukot tai kännykät pullottaneet, ja yritimme käyttää älyvempeleitä ja muita nykyperheiden vimpaimia veneessämme huomiota herättämättä.

Huoltovene, josta voi saada vettä ja jäitä, joka vie pyykit pesulaan, Bequia, Saint Vincent ja Grenadiinit.

Varkaustapauksia, joita esimerkiksi tänä vuonna on raportoitu, ja Caribbean Safety and Security Net -palveluun raportoidaan kaikki, jopa varvastossujen vienti jollasta, suurin osa tapauksista on minusta liittynyt jollien perämoottoreihin. Mikäli Välimeren alueelta olisi varkaustilastoja, olisi mukava verrata, sillä tämä karibialaisen veneyhteisön nettiverkosto on minusta melko kattava, lukuisten valtioiden rajojen yli menevä ja ajankohtainen. Mahtaako missään muualla maailmassa olla yhtä paljon varkauksia vai onko tämä vain liiankin hyvin toimivan raportointisysteemin ansiota?

Lokakuussa 2019 ilmeni tapaus, jossa purjehtijan jolla oli ilmoitettu varastetuksi sahaamalla vaijeri poikki. Omistaja kirjoitti pitkän ja tulisen kirjeen someryhmään, kuinka hänen jollansa ei ollut lukittu, se oli vain köydellä kiinni, kuinka hän ei osaa edelleenkään solmia pitävää solmua, kuinka jolla oli sitten irti päässeenä ollut kadoksissa muutaman päivän mutta nyt löytynyt, ja kuinka hän jollan omistajana oli vihoissaan siitä, että joku oli laskenut huhun liikkeelle, jonka perusteella joku muu kuin hän, jollan omistaja, oli tehnyt varkausilmoituksen. Eli ilmoitukset voivat olla värittyneitä. On harmi, jos tämän vuoksi veneilijä jättää väliin muutaman upean saaren ja kohtaamatta nämä aina avuliaat saarelaiset. Purjehtijoitahan Karibialla riittää sesongin aikana, kymmeniä, satoja, tuhansia lahden koosta riippuen.

Hedelmämyyjän ilo, kun kanta-asiakkaat saapuivat jälleen tähän lahteen.

”Respect, man!” Tunnusta ääneen, että saari on upea, hedelmät maukkaita, ihmiset ystävällisiä ja ahkeria. Sitä vartenhan olet tullut. Venepoika myy sinulle hedelmiä, jotka on ehkä ostanut torilta aamulla edullisemmin, mutta hän yrittää tienata edes vähän, ja pyrkii sitouttamaan asiakkaansa: ”If you want some more, I bring you tomorrow, my friend.” Opas kävelyttää sinut vuoren rinnettä puhtaan putouksen alle virkistävään kylpyyn, kertoo samalla hedelmistä ja kasveista, maistattaa sinulla teehibiskukset ja guavat, ja pyytää toki maksun opastuksestaan. Hän on mukava, kuulet monta tarinaa, ja olet tyytyväinen, että hänen kanssaan koit retkestä enemmän kuin itseksesi patikoiden.

Pettymys, kun ei korumyyjä ei ollut päivän ensimmäinen, hedelmämyyjä sen sijaan sai kaupat tehtyä.

Korumyyjä meloo veneesi kylkeen, ostakaa näitä rouva, naapurivene osti paljon tuliaisiksi. Korut ovat samoja kuin muilla saarilla, ja mutta tämä on ainoa keino ansaita edes jotakin pientä. Olin jo ostanut hetki sitten toiselta venepojalta samoja koruja. ”Sorry, mam, I’m just doing my work, you know, have a good day.” Simpukoita ja koralleja ei ole enää vuosiin myyty, se on laitonta. Nyt myydään kasvien siemenistä tehtyjä koruja, kookoksen ja calabash-hedelmän kuoresta tehtyjä veistoksia, koruja, maljoja ja kulhoja, jotka kaiverretaan tai maalataan joskus hyvinkin taidokkaasti.

Kun sinä Vanha Karibianparta kutsut Nuoren Seikkailupurjehtijan veneesi kannelle sundownerille, ihmettelet, kuinka monta hurrikaania ja myrskyä vaikka tämäkin Dominican saari on tässä välissä kokenut, ja siitä huolimatta talot rakennetaan aina uudelleen. Yhdessä pohditte, kuinka raskaista tuhoista ja menetyksistä huolimatta ihmiset sitkeästi palvelevat matkailijoita, kaikilla paikallisillahan ei ole vieläkään uutta kotia. Edellisellä viikolla veneilijät olivat talkoina rakentaneet sänkyjä orpokotiin. Mukavasti te Vanha Karibianparta ja Nuori Seikkailupurjehtija jaatte hetken ajatuksianne ja opitte molemmat toisiltanne jotakin uutta.

Kun illan pimeys saapuu, päätätte huomenna osallistua siinä edellisessä hurrikaanissa vaurioituneen koulun korjaustalkoisiin, ja samassa muututte paikallisiksi, ”one of us, you’re local”, kuten saarelaiset sanovat. Kun purjehtija välittää paikallisista ihmisistä, hän saa paljon enemmän kuin antaa. Kiitos sinulle, ja myötätuulta. “Respect & peace, my friend.”

Terveisin Satu Matkapurjehtija

“It’s just another day for you, you and me in paradise.” – Phil Collins

Vesiputouksen peilien äärellä, Grenada. Photography Rights at matkapurjehdus.fi : Satumn, Matkapurjehdus elämäntapana.