Ketkä ovat merenkulkijakansaa? Englantia puhuvat kansatko? Vai espanjaa puhuvat? Entä portugalinkieliset? Tai ne flaaminkieliset? Millainen purjehdusmaailma näyttäytyy norjaksi tai tanskaksi? Entä aasialaiset kielet? Näitä kysymyksiä tulisi pohtia purjehdussuunnittelussa, jos mieli vie pois kotimereltä, kauemmaksi omalta kielialueelta. Helposti tulee luettua suomalaisena englanninkielisiä purjehdussivustoja ja -julkaisuja, koska ne löytyvät nopeasti, niitä osataan markkinoida ja nimet ovat tuttuja, sillä mikäli ulkomaisista lähteistä puhutaan, niin englanninkielisiin lähteisiin viitataan usein suomalaisissa sivustoissa ja julkaisuissa. Olen havainnut, että tämä englanninkielinen purjehdusmaailma vääristää kokonaiskuvaa. Se on voimakaasti karibiakeskeistä, painottuu aiheisiin ja alueisiin, jotka ovat keskeisiä englanninkielisten maiden purjehtijayhteisöille. Nämä toki voivat olla suurimmat matkapurjehtijahteisöt maailmassa, mutta ei pidä aliarvioida muita yhteisöjä.

Aamusumu, Ria des Ares, Sada, Galicia.

Juttelin hollantilaisen rouvan kanssa Kanaalin saarilla, siis englantilaisella kielialueella, hän oli miehensä kanssa menossa ties kuinka monetta kertaa Karibialle, mutta mutta, siis eteläiseen osaan ja oikeastaan Etelä-Amerikkaan, siellä hän on ihastunut Guyanoihin ja Surinamiin purjehduskohteina. Kuinka ylitätte Atlantin sitten? No heillä on hollantilaisten purjehtijoiden kanssa ’lautta’, he ovat radioyhteydessä toisiinsa päivittäin, mennen ja tullen. Osa tulee joka sesonki pois, osa jää pidemmäksi aikaa, mutta hollantilaiset suorittavat ylityksen yhdessä vaihtaen sää- ja sijaintitietoja säännöllisesti. Radioyhteys ei tarkoita näköyhteyttä, mutta kuitenkin tarvittaessa kanssapurjehtijoiden apu on päivien verran lähempänä kuin lähin rannikko. He eivät kuulu yhteiseen seuraan, he eivät osallistu järjestettyihin ylityskisoihin tai -tapahtumiin, heitä yhdistää yhteinen kieli.

Vuorovesikynnyksen takainen Victoria Marina, Guernsey.

Oletko koskaan lueskellut hollantilaisten purjehdusblogeja? Entä selannut portugalilaisten matkapäivityksiä kesän purjehduksilta? Lukenut ranskankielisiä purjehdusjulkaisuja? Entä espanjankielisiä? Kannattaisi ehkä minunkin selata enemmän niitä. Maailma avartuu uusilla purjehdusmahdollisuuksilla. Eikä kaikki ole niin pilkun päälle kuin englanninkielisillä julkaisuilla.

Vasco da Gama vahtii Sinesin lahtea.

Juttelin portugalilaisen karismaattisesti harmaantuneen purjelaivakapteenin kanssa nuorten purjehdustapahtumassa Sinesissä. Hänellä oli lempeää auktoriteettiä, nuorempi päällikkö seurasi koko ajan kyljessä, mutta taisi olla niin, ettei hän voinut kuin hymyillä vanhan herran puhuessa. Portugalilaiset olettavat, että purjehduksesta puhuttaessa heidän ei tarvitse kertoa historiaansa kenellekään. Totta kai he osaavat purjehtia mihin vaan ja missä vaan (ja se tosiaan pitää paikkansa sekä historian, maantieteen että sääolojen vuoksi). Kyselin muutamasta portugalilaisesta saaresta ihan siinä mantereen lähellä, jotka arvelin kenties hankaliksi ankkuroida tai saapua kovemmassa aallokossa, kapteenin kommentit olivat paljon puhuvia. ”Ai se saari, tunnen kaikki sieltä, oikein mukava paikka, lempipaikkani, käyn siellä joka vuosi aina kun tulen Bermudalta.”

Löytöretkeilijöiksi haluavia veneitä, Belém, Lissabon.

Argentiinalaiselta pariskunnalta kyselin Andalusiassa, minne purjehtivat tulevana sesonkina. ”No, sitten kun loma alkaa, ensin Algarvessa, ja sitten menemme ystäviämme vastaan Azoreille, he ovat lähteneet Bermudalta ja ajattelimme tulla yhtä matkaa sitten lopuksi Madeiran kautta takaisin, se on, tiedäthän, heille kivempaa, kun on kaverivene.”

Alvorin kylältä laguunille, Algarve.

Tai entä ranskankielinen purjehtijayhteisö? Heitä on paljon kellumassa ja seilaamassa ympäri maailmaa. Ja he pärjäävät omalla kielellään siellä sun täällä, kuten espanjalaiset ja portugalilaisetkin. Ranskalaiset purjehtivat esimerkiksi St Malosta viikonlopuksi Kanaalin saarille ja kisailevat Le Havresta Isle of Wightiin, kipaisevat hyvällä kelillä La Rochellesta Santanderiin tai Gijoniin vaeltamaan Cantabrian vuorilla.

Osterinviljelijä, Aber Wrac’H, Bretagne.

Ranskalainen ihmettelee, miksei Biskajanpohjukassa muka voi purjehtia, he ovat ylpeitä alueesta (ja ehkä vähän myös ylpeitä siitä, että osaavat kunnioittaa säätä siellä) ja eihän kukaan siellä talvella menekään, heille paras sesonki on ehkä 3 kuukauden pituinen, mutta niinhän se on meillä Suomessakin – lyhyt, mutta upea purjehduskausi. Ja paikalliset vedet on tunnettava niin meillä kuin heilläkin. Nykyään vuorovesitiedot virtauksineen saa helposti kännykkäsovelluksilla juuri siihen paikkaan siihen kellonaikaan kuin tarvitsee.

Ranskalainen mies korjasi venettään rauhassa Andalusiassa, vaimonsa tuli lomailemaan siksi aikaa veneelle, heidän yhteinen loma alkaa vähän myöhemmin. He käyvät Marokossa ja sitten ehkä menevät takaisin Biskajan pohjukkaan La Rochelleen. Englanninkieltä osaavat vain välttämättömien proseduurien vuoksi, ja vähän espanjaa ja portugalia päälle.

Onkijoita St Peters Portin majakalla, Guernsey.

Ruotsalainen yksinpurjehtija (tai oikeastaan hänellä oli perämiehenä koira, oikein hyvä vahti) kertoi, että hän on tehnyt matkaa Galiciaan jo yli 7 vuotta ja nauttinut jokaisesta ankkuri- ja satamapaikasta koiransa kanssa. Joka lomalla tulee veneelleen. Talvilomalla maalasi veneen pohjan. Pääsiäislomalla laski veneen veteen ja teki lisää korjaustöitä. Kesälomalla purjehti, hiljalleen, mukaviin ankkuripaikkoihin. Talvikaudeksi hän aina etsi jonkun edullisen paikan, usein jokien varsilta, esimerkiksi koko Ranskan Atlantin puolisen rannikon hän oli tullut viettäen aikaa jokisatamissa, niissä on makeaa vettä tai murtovettä, se on parempi veneen pohjalle. Jokisatamissa on usein sulkuportit, tai kynnykset, joten vuorovesi ei satamiin vaikuta.

 

Ria des Aresin kalastajat, Galicia.

Norjalainen perhe kolmen lapsen kanssa tuli pääsiäislomalla veneelleen galicialaiseen pikkusatamaan, purkivat veneen sisällön laiturille, tuulettivat, järjestivät tavarat, pakkasivat ja lähtivät. Korfuun asti Välimeren perälle piti päästä. Jotta siellä voisi sitten viettää kesäloman. En tiedä, ehtivätkö sinne pääsiäisloman aikana. Aikataulu tarkoitti sillä veneellä ihan normaalin hyvää matkavauhtia, mutta melkoista aallokkopaukutusta kuitenkin, pysähtymättä. Ehkä se on viikinkien jälkeläisille ihan pikkujuttu.

 

San Pedron vuorelta LaCorunan majakalle.

Olen pohtinut, miten kielitaito ja kansan purjehdushistoria vaikuttaa käsitykseen purjehduksesta. Eli siitä, missä on hyvä purjehtia, minkälaisia legejä sesongin aikana voidaan tehdä tai yleensä voisi olla mahdollista tehdä. Tai ymmärrykseen, mikä on hyvän purjehtijan mittari. Tietoon eri purjehdusalueista sekä siihen, missä suurin osa matkapurjehtijoista tykkää ankkurinsa laskea.

Ei tarvitse olla mikään kielinero, mutta tulee uskaltaa astua oman kielialueen ulkopuolelle. Tulee ymmärtää jotakin niistä kielistä, joita purjehdusalueella käytetään. Sanotaan, että englanti on merenkulun kieli. Niin on, kauppamerenkulussa, ja komennoissa, radio- ja viestiliikenteessä, tullauksessa ja muussa virallisessa. Mutta jos todella haluaa päästä mukaviin paikkoihin ja tutustua ihmisiin, merenkulun englannintaito ei riitä.

 

Douro-joen auringonlasku.
Olen ottanut kielikursseja uuteen kieleen ja sovellusten avulla yrittänyt opetella ymmärtämään uutta kieltä niin, että voin hakea hakusanoilla tietoa esimerkiksi kun etsin lähintä rautakauppaa, ja voin käyttää käännösohjelmia blogien tutkimiseen. Vaikka käännösohjelmat eivät tuota täysin kielitieteen taiteen mukaisia tekstejä, saa niiden avulla kuitenkin selville pääpiirteet. Esimerkiksi missä tuo mukava paikka sijaitsee, kuinka sinne pääsee. Tai mihin aikaan tuon sataman sulut avautuvat.

Kun vielä kieltenopiskelusovellusten avulla oppii peruskohteliaisuudet ja pienen kahvila- ja asiointisanaston, on mahdollisuus saada ystävällisempää palvelua, mukavia tuttavia ja kenties edullisempi tarjous telakoinnista. Porkkanana voi tutkia vaikka hollantilaisten blogikertomusta talvikauden purjehduksistaan.

Kuvat: ViulistiGasti