Vene keinuu tasaista vauhtia, on mukavan reipas sivumyötäinen Hebridien merellä. Otan laulukirjan ja laulelen sitä umpimähkään, kunnes vaihdamme kurssin myötäiseen ja siirrymme saarten väliin. Keinuminen lakkaa, mutta alkaa sataa. Kahvit miehistölle, ja viulu esiin. Soittelen salongissa mitä mieleen tulee.
Ja illalla kanavan suulla, hyvän päivällisen jälkeen, myrskylyhdyn valossa soitan vielä. Takana on meri, edessä on nousu vuorten väliin, järvien ja merihirviöiden kanavaan. Jospa soittaisi jotakin skotlantilaista.
Yhdellä sululla pysähdyimme hetkeksi, matkamuistomyymälästä löysin skottilaislaulukirjan. Ihanaa, taas lisää musiikkia! Karkotin soitollani Loch Nessin hirviön, tai sitten se kuunteli kölin alla. Merihirviötä emme nähneet, mutta Kaledonian kanava jäi iäksi mieleen lampaantuoksuineen, lehmineen, linnanraunioineen ja vuorineen.