Ilmaston- ja mertensuojeluasiat ovat edenneet ainakin puheiden ja uutisoinnin tasolla vauhdilla vuoden 2019 aikana. Luin äskettäin jutun, jossa Karibian saarten osoitettiin tietyllä mittarilla olevan maailman suurimpia muoviroskaajia. Ensinnäkin, köyhien saarelaisten tuloilla ei noin paljon vesipulloja kykene hankkimaan. Toiseksi, tulivuorisaarilla paikallisten juomavesi tulee vuorilta. Ratkaiseva tekijä on saarille lentävät viikkolomailijat sekä saarikohteissa päivittäin vierailevat useiden tuhansien matkustajien risteilylaivat.

Karrikoidusti risteilyturistin vesipullopäivä menee näin. Laivat purkavat asiakkaansa aamulla laiturille varustettuina juomapulloilla, jotka eivät riitä, kun asiakas tulee ilmastoidusta laivasta trooppiseen kuumuuteen, asiakas sitten ostaa päivän mittaan vesipulloja lisää, jättää niitä joka valokuvauspaikan laidan roskakoreihin, jotka joku paikallinen avolavakuski tyhjentää jonakin viikkona kuljettaen ne saaren keskellä sijaitsevalle kaatopaikalle. Vastuullisen risteilylaivayhtiön kuuluu minusta ohjeistaa ja kouluttaa asiakkaitaan kestävään matkailuun pienillä saarilla myös kertakäyttövesipullojen suhteen.

On selvää, ettei pienten saarten jätehuolto kykene hoitamaan valtavaa risteilylaivakaupunkien ja lentokoneryhmien massaturismia. Matkapurjehdusyhteisö Karibialla on hyvin pieni ryhmä muuhun turismiin verrattuna, ja matkapurjehtijayhteisöt pyrkivät vapaaehtoisesti edistämään paikallista jätehuoltoa ja levittämään ympäristötietoutta mm. Grenadan Carriacoulla, Saint Vincent ja Grenadinesin Bequialla ja Dominicalla. Pienenkin asian hoitaminen vastuullisemmin on parempi kuin välinpitämättömyys.

Alla ajatuksiani karibiapurjehtijan ympäristövastuullisuudesta, kirjoitettu Grenadalla 2/2019, julkaistu aiemmin yksityisessä ryhmässä.

Saint Vincent ja Grenadiinit käsittää yli 30 pientä saarta, ja tuhansia päiväturisteja, kovien länsituulten armoilla.

Meille purjehtijoille muistutettiin Atlantic Rally for Cruisers -tapahtuman puolesta jo ennen ylitystä ja myös täällä Karibian puolella kestävän kehityksen asioista jätehuollosta riuttaystävälliseen aurinkovoiteeseen. ARC-tapahtumassa ympäristöasiat tuntuivat nousevan tärkeysjärjestyksessä korkealle, miehistömme mm. istutti puita Kanarialla ja meillä oli mahdollisuus osallistua valtameren ylityksen aikana pienimuotoisiin merentutkimusprojekteihin, näistä ARC:n projekteista voit lukea täältä. Kuuntelin tapahtuman seminaarien muonitusosiossa selvitystä jätehuollosta Karibialla sekä vinkkejä siitä, kuinka matkapurjehtija voisi parhaiten olla kuormittamatta merta ja paikallista ekosysteemiä noudattamalla rajoituksia ja suunnittelemalla jätehuoltonsa huolellisesti. Tieto jätteiden lajittelupaikoista ja saarista, joissa jätehuollon koko kaari toteutuu ympäristöystävällisesti auttoi suunnittelussa. Kaikilla saarilla ei ole jätteiden kunnollista kierrätystä. Jotkut pienemmät saaret eivät vain enää kykene käsittelemään turistimassojen jätteitä, kun saarelaisten omat jätteet on joko poltettu tai heitetty tunkiolle, syötetty kanoille tai kierrätetty tarvemateriaaleiksi.

”Nyt vaihdan haamupuvun, jos ne huomaa mut, niin leijun kummituksen lailla.” Mustekala, Tobago Cays, Saint Vincent ja Grenadiinit.

Esimerkiksi suositun Tobago Caysin läheinen Union-saari hukkuu turistimassojen sinne Tobagosta kantamiin jätteisiin. Jos jätteen osaa kantaa Tobagosta pois, sen voi samalla vaivalla kantaa ja kuljettaa veneessään suurempiin satamiin, joissa jätehuolto ja kierrätys toimivat. 

Veneilijän olisi jo tavaroita veneeseen hankkiessaan mietittävä, kuinka minimoida jätteet, poistettava kaikki ylimääräinen jäte jo lähtösatamassa ja mietittävä, mihin jätteet voidaan veneessä varastoida, kunnes pääsee jälleen jätepisteen omaavaan satamaan. Muovikeräykseen hyvä tapa on säilöä puristetut ja silputut muovit viiden litran tyhjään juomavesikanisteriin. Korkki kiinni ja hajutkin pysyvät sisällä. Papereille ja kartongille, jos niitä ei voi jo lähtösatamassa poistaa pakkauksista, voi matkan aikana keksiä oman säilytyspaikan, tölkeille, alumiineille ja kierrätettäville juomapulloille tulisi myös löytyä talletuspaikka.

Oivaltavasti kuvattu jätteiden maatumisaika merenpohjassa. Lähde Kerkenniens.

Tämä aurinkovoideasia on sellainen, josta löytyy paljon tietoa netistä, mutta Suomessa en ole oikein nähnyt asiaa julkisuudessa, tosin olen kyllä ollut nyt purjehtimassa melko monena kesänä ulkomailla ja voi olla, että Suomen kesään sopiva aihe on jäänyt minulta huomaamatta. Uskoisin, että koralleille haitalliset voiteet ovat haitallisia myös järviluonnolle. Toivoisin vastuullisten risteilylaivojen neuvovan asiakkaitaan myös tässä ja vaikka ottavan myyntiin riuttaystävällistä ja luontoystävällistä kosmetiikkaa. Yhtenä päivänä seurasin lasten kanssa hiukan ihmetellen, kun isohkon peruskaribialaivan risteilymatkustajat purkautuivat kauniin pikkusaaren nätisti nimetylle hiekkarannalle, heitä tuotiin usealla vesibussikyydillä rentoutumaan päiväksi, aurinkorasva haisi, hattua ei ollut kellään, rannan aalloilla näkyi aurinkorasvan samea kelmu. Kävelimme siitä ohi ja jatkoimme kauimmaiselle rannalle snorkkeloimaan, mutta epämiellyttävä tunne jäi näystä pitkäksi aikaa.

Aurinkovoidetta parempi suoja on aurinkosuojapaita ja -hattu, sillä perinteinen aurinkovoide on osoittautunut koralleille haitalliseksi. Hanki hyvissä ajoin koralli- ja meriystävällinen aurinkovoide ”reef-safe” tai ”ocean-safe”, esimerkiksi luonnonmukaisista aineksista tehty tai joku sinkkipohjainen, jossa ei ole luonnolle myrkyllisiä ainesosia. Lue esimerkkilista ympäristöystävällisistä aurinkovoiteista esimerkiksi Doyleguides-sivuilta.

Kookospähkinä taitaa olla aikansa kuivettunut, kun ei halkea. Tässä kuitenkin leikitään jotakin Pirates of Caribbean -selviytymiskohtausta, jota tällä saarella kuvattiin. Petit Tabac, Saint Vincent ja Grenadiinit.

Kun siis puhutaan vastuullisesta matkailusta, myös veneilijä on matkailija, ja veneilijä jos kuka ymmärtää vesien ja meriluonnon haavoittuvuuden nähdessään sen omin silmin.

Me haluamme perheenä nähdä koralleja, snorkkeloida, sukeltaa ja ihailla meren korallipuutarhoja, joista mieheni on meille monia tarinoita kertonut. Kotona suunnitellessamme pitkää purjehdusta olimme lukeneet monta kertaa blogissani Venekirjaston tietokirjoja mainitsemaani kirjaa Jessica Haapkylä, Merten koralliparatiisit (Into Kustannus, 2016), jossa meribiologi Haapkylä kuvaa koralleja ja työtään niiden tutkijana noin 20 vuoden ajanjaksolta niin, että lukijakin huolestuu korallien tilasta merivesien lämmetessä ja happamoituessa. Halusimme myös itse kokea korallien tilan, ja välittää tietoa siitä lapsillemme sekä heidän koululuokilleen ja myös purjehtijakollegoille ja kirjoituksieni seuraajille.

Näimme me joitakin koralleja, mutta ne kauniit värikkäät terveet riutat, niitä on harvassa, suojelualueilla ja vähemmän vierailluilla paikoilla. Poikani mukaan oikeastaan parhaiten niitä näkee sukelluksilla syvemmälle, jossa vesi on viileämpää. Hän suoritti sukelluskortin Grenadassa ja pääsi ihastelemaan muutakin kuin pinnalta näkyviä vahingoittuneita riuttoja.

On myös muistettava, että matkailijan mielikuva koralleista voi perustua esitteiden värikkäisiin kuviin tai hyvillä välineillä ja valaistuksilla kuvattuihin dokumentteihin ja luontoelokuviin. Vesi taittaa valoa eri tavalla niin, etteivät kaikki korallien värit näy samoin kuin esimerkiksi yöllä lampulla niitä valaistessa. Yleisnäkymä terveestä ja hyvinvoivasta koralliriutasta on päällisin puolin sinisenvihertävänharmaa tai joku muu siniseen tai harmaaseen taittuva haalea väri. Terveet elävät korallit näyttävät hyvinvoivilta ja pirteiltä kuin isoäidin kukat kukkapenkissä, oli väriä tai ei. 

Tältä näytti Horseshoe Reefillä alkuvuodesta 2019. Tobago Cays, Saint Vincent ja Grenadiinit.

On alueita, joilla korallit ja riutat ovat levän peitossa. On alueita, joilla riutat ovat haalistuneet, mutta jokin korallilaji pärjää. Alueita, joissa siellä täällä näkyy koloissa ja alempana värikästä korallia, joka yrittää pinnistellä. Alueita, joilla hurrikaani on moukaroinut riuttaa säpäleiksi ja jäljellä on rannoilla korallikivikasoja. Mutta jossakin silloin tällöin onnistumme löytämään riuttapaikan, mitä paikalliset suojelevat, läheinen hotelli puhdistaa, sukellusyritys kasvattaa, hoitaa ja istuttaa. Vielä on koralleja, jotkin lajit kasvattavat sinnikkäästi pientä uutta korallia vieri viereen, vielä on toivoa itäisen Karibian koralleilla, jos suojelemme ja hoidamme osuutemme. Jos emme tee mitään, koralleja ei täällä kohta enää ole.

(Edit. julkaisen Matkapurjehdus-blogissani pian kokemuksia snorklaus- ja sukelluskohteistamme Pienillä Antilleilla.)

Meriahvenen poikanen riutan suojassa, Carriacou, Grenada.

Kaiken jätteen päästäminen tai laskeminen mereen on vastuutonta ja monilla alueilla jo kiellettyä, myös ymmärtääkseni Karibialla, jossa jotkut valtiot ovat jo säätäneet sakkomaksuja kiellon rikkojille, on kuitenkin eri asia, kuinka tämä onnistuu ja kuinka sana jäte tulkitaan.

Vastuullinen veneilijä välttää kaiken luontoon kuulumattoman, myös kemiallisten aineiden tai nesteiden liukenemista tai joutumista veteen. Karibialla se ei olekaan yksinkertaista. Ensiksi, veneen pohjaan kiinnittyy erittäin nopeasti pieni osteriviljelmä ilman perinteisiä lämpimän meren myrkkymaaleja. Tähän asiaan en ole perehtynyt kovasti, mutta perinteisten maalien nimenomaan meriluonnolle aiheuttamien harmien vuoksi on kehitetty uusia maaliyhdistelmiä, joidenkin mielestä kuparipohjaiset maalit olisivat hyviä. Tähän voisi joku kemisti kertoa parhaimmat vaihtoehdot.

Toiseksi, täällä ei ole esimerkiksi septintyhjennyksiä joka niemessä ja lahdessa, homma toimii niin, että kun olet riittävän kaukana kaikesta ja allasi on riittävä määrä vettä, tyhjennät septisi. Kyllä, tämä on valitettavasti ainoa vaihtoehto joissakin paikoissa, nk. harmaata vettä ei lueta jätteeksi. Ihmettelen jahteja ja vuokraveneitä, joissa on pyykinpesukoneet ja tiskikoneet, pienet tai isot, vaikka niitä käytettäisiinkin vain satamien laituripaikoissa, niin miten niiden harmaavesityhjennys toimii, ja onko veneilijä muistanut hankkia pesukoneisiinsa meriluonnolle harmitonta pesuainetta.

Ympäristöystävälliset käsitiskiaineet, saippuat ja sampoot ovat jokapäiväisin valinta, mutta tuletko ajatelleeksi, että myös puhdistusaineet valuvat veneestäsi veteen? Puhdistusaineiden tulee olla sellaisia, etteivät ne vahingoita koralleja eivätkä aiheuta haittaa meriympäristölle. Tai käytä tiskisientä, pesusientä, harjaa ja vettä, lisäksi moni vannoo etikan nimeen kaikessa puhdistuksessa.

Klikkaa tästä hyvä listaus purjehtijan ympäristöystävällisiin siivousaineisiin ja aurinkosuojatuotteisiin Karibian purjehdusjulkaisujen konkari Chris Doylen sivuilta.

Poika ja iguaani, vihreän iguaanin (Iguana iguana) Tobago Caysin endeeminen lajimuunnos. Petit Bateau, Saint Vincent ja Grenadiinit.

Useissa Pienten Antillien valtioissa saa tuntuvat sakot koralliriutan hajottamisesta, lisäksi on kalastusrajoituksia ja kieltoja, mm. hummerien (lobster, langusti) ja jättiläissiipikotiloiden (conch, lambi) pyydystämistä rajoitetaan voimakkaasti. Rajoituksia tulee lisää sitä mukaa kuin merisuojelualueita laajennetaan tai perustetaan. (Edit. Kirjoitan tästä tarkemmin seuraavissa blogeissani.)

Mikäli kävit Karibialla kymmenisen vuotta sitten ja ajattelit mennä uudestaan, tarkista kalastus- ja ympäristösäädökset samoin kaikki muut paikalliset säädökset kohdevaltiostasi purjehtijoiden noonsite-tietopankista menemällä kyseisen valtion kohdalle, sieltä polkua formalities > restrictions.

Vastuullinen matkapurjehtija kiinnittyy poijuun vieraillessaan merisuojelualueilla sekä silloin, kun poijukiinnitys on tarjolla. Näin herkkä merenpohja säästyy ankkuroinnista aiheutuvilta mekaanisilta vaurioilta, kilpikonnien ruohokentät säilyvät, useille kaloille ja eliöille tärkeä kevyt korallihiekka pysyy paikoillaan ja koralliriutat jatkavat kasvuaan.

Ruokajätettä ei saisi ARC:n seminaarin tietojen mukaan ollenkaan laskea mereen Itä-Karibialla, muuallakin vain yli 12 merimailin päässä rannikolta, pienikokoista ruokajätettäkin saisi päästä mereen yli 3 merimailin päässä rannikolta. Mikä määritellään ruokajätteeksi, olisi kiinnostava tietää, sillä näin esimerkiksi suositulla Tobago Caysillä snorklatessani paljon aamuisiin tuoremehuihin puristettuja hedelmänkuoria. On vähän kummallista snorklata upeassa meriluonnossa korallien ja värikkäiden kalojen ja nilviäisten seassa, ja väistellä kelluvia hedelmänkuoria.

Karibialla suuntaus on nyt rajoittaa tai tiukasti kieltää kaikki muoviperäinen, muoviesineiden ja -välineiden, synteettisen jätteen, keittorasvan, pakkausmateriaalin, lasin, metallin, pullojen, lumppujen ja kalastusverkkojen sekä kertakäyttöastioiden päästäminen mereen. Kuinka tämä tulee onnistumaan pienillä turismista tulonsa saavilla saarivaltioilla, siihen jokainen Karibialla matkaileva voi vaikuttaa ottamalla etukäteen selvää tai kysymällä viimeisimmän tiedon saapuessaan paikan päälle.

Pitkiä aikoja kohteessaan viettävä matkapurjehtija, joka usein on perehtynyt melko hyvin ympäristöasioihin ja länsimaisen koulutuksensa turvin ymmärtää asiat laajasti, voi kannustaa omilla toimilla ja tiedonjakamisella paikallisia tahoja kestävämpään kulutukseen ja jätehuoltoon.

Veneitä jokaiseen makuun, Bequian Admirality Bay, Saint Vincent ja Grenadiinit.
Matkapurjehtijat vapaaehtoisesti edistävät ekologisempaa ja ympäristöystävällisempää arkea näillä saarilla, ajavat jätteidenlajittelupisteiden hankintaa. Purjehtijayhteisöt haluavat vaalia sinisen pallomme ainutlaatuista meriluontoa saarineen ja rannikkoineen, jotta se säilyisi upeana ja elinvoimaisena tulevillekin purjehtijasukupolville. Jokainen meistä purjehtijoista voi toimia esimerkkinä ja opettaa muita matkailijoita ja kanssapurjehtijoita luonnon kannalta kestävämpiin käytäntöihin jokapäiväisessä arjessa.