Kun perhemiehistömme purjehtii, kerromme etukäteen lähimmille, joskus tarvittaessa muillekin, milloin olemme muutaman päivän vain satelliittipuhelimen tavoitettavissa, tilanne aktivoituu kerran pari sesongissa. Vielä kymmenisen vuotta sitten saattoi käydä, että joku puhelinvastaajaviesti tai tekstiviesti oli pyyhkiytynyt pois, kun puhelin oli ollut yli kolme vuorokautta kuuluvuusalueen ulkopuolella. En tiedä, voiko niin käydä nykyään, kun viestintä on siirtynyt oikeastaan someen ja muualle. Tämä kirjoitus käsittelee perhepurjehtijan nettikokemuksia. Viulistigastina en ole omalla maaperällä näissä teknisesti, tämä insinöörilukijoille tiedoksi, eli näkökulmani on ainoastaan vaativan asiakkaan ja perhekäyttäjän näkökulma.

Vaikea kuvitella täältä Suomen erämaasta, jossa toimii 4G-verkot ja wifi löytyy joka takakylästä ja melkein korvestakin, ettei kaikkialla ole nettiä. Eikä edes puhelinverkkoa. No ei Suomessakaan ihan kaikkialla. Esimerkiksi meillä kotona on joskus heikko puhelinverkko ja oikein huono wifi, mutta se on toinen kädenvääntö. Nyt puhun purjehduksesta. Ja siitä, kun mennään kotimaastamme ulos. On loistava juttu, että operaattori tarjoaa saman hinnan ja kuuluvuustason esimerkiksi koko pohjoismaisella alueella (siis mikäli kuuluvuutta on, merellä, Saimaan erämaassa tai korkean luodon takana se voi olla hankalaa). Nykyään saa rajattomia datapaketteja pohjoismaihin/balttiaan, johin kuuluu 10-15 gigaa dataa koko EU:n alueella, ja jos tämä ei riitä, tarvittavien lisägigojen ostaminen on tehty helpoksi ja edulliseksi. Näin emme ole enää niin riippuvaisia paikallisista wifiyhteyksistä. Eivätkä lapset valita jatkuvasti huonosta netistä. Kuitenkin vielä äskettäin, viime vuonna ja sitä edellisenä, oli toisin. Ja mitä kauemmaksi pohjoismaista menimme, sitä hankalammaksi tuli toimivan nettiyhteyden löytyminen. Operaattoreilta koitimme ostaa korttia, joka kuuluisi kattavasti seuraavissakin maissa, ja kun sellainen kortti löytyi, tietysti joku saarivaltio ei siihen ollut mukaanluettu, ainoastaan muutama mantereen valtio. Niin eikä se wifikään ollut varma, sitä sai vain tiettyyn rajaan asti, mikä meidän perheen käytöllä kyllä ylittyi suhauksessa.

Meidäthän on nykyään totutettu katsomaan netistä elokuvia ja sarjoja, lapset kasvavat nettipeleihin, soitamme tädeille, sedille, kummeille ja mummeille videopuheluita, lapset tekevät videoita ja päiväkirjaa laitteillaan ja lähettävät kuvia kavereilleen. Purjeveneessäkin tämä kaikki on periaatteessa mahdollista. Tarvitaan vain sähkö ja netti.

(tässä kohtaa kaikki merikoirat ja merikarhut hekottelevat partaansa, juupa juu, on niin nähty)

Sähköä saa satamasta, jossa on sähkötolppia, veneestä vedetään johtokela tai jopa parikin, vaikka 50 metriä johtoa, ja valitaan sopiva adapteri siitä yhdestä veneessä olevasta vaihtoehdosta tai vuokrataan oikea satamatoimistosta, että saadaan maasähkö. Nettisalasanan saa satamatoimistosta, useimmissa Itämeren ja Euroopan Atlantin laidan satamissa wifi on tarjolla, eikä siitä tarvitse erikseen maksaa. Kuuluvuus kauimmaiseen laituripaikkaan voi toki olla heikko, joskus wifi kuuluu vain toimistossa.

Pari vuotta sitten jo ennen Kielin kanavaa kaikki muuttui. Satamien wifit olivat heikot, ne kuuluvat vain toimistossa tai sen seinän takana, parhaiten joskus vain pyykkihuoneessa. Pesin monta pyykkikoneellista yhdessä saksalaisessa satamassa, kun selasin tuulikarttoja ja etsin tietoa tarvittavasta varaosasta. Hidasta oli, mutta onneksi edes pyykki pyöri tasaisesti samalla.

On toki vaihtoehtoja, moniakin, ja on salasanoja, vaikka kuinka paljon. Hollannissa pystyi alueelliseen wifiin ostaa aikaa pari euroa kolme päivää, yksi laite per salasana, ja se toimi hyvin. Sitten on ongelmia. Kun vaihdat wifistä toiseen ja lisäät laitettasi aina uuteen wifiin aina  uudella salasanalla, joko laite sekoaa tai sinä. Tai sitten, kuten minulla, kun ostin navigointisovellukseen uuden alueen tai uudistin tilauksen jo olemassaolevasta alueesta, ja seuraavissa satamissa hankin pieniä alle euron ostoksia, päivityksiä ja perhejakosysteemin kautta myös muiden perheenjäsenten pikkuostokset, korttini suljettiin. Ilmeisesti sen takia, että tililleni oli tullut paljon pikkuostoksia muutaman päivän välein eri wifiosoitteista, eri maista. Turvallisuuden vuoksi, ymmärrän, joku robotti siellä liikkeitäni seuraa, mutta tämä pitää nykyään muistaa. Sillä nykyajan matkustus on pienten nettiostosten tekemistä laitteeseesi. Ostat oppaan kaupunkiin, ostat navigointisovellukseen päivityksen, ja muuta, joka saattaa jopa vaikuttaa purjehduksen turvallisuuteen. No, sen siitä saa, kun kolmen päivän välein vaihtaa satamaa ja valtiota. Ei ole itsestäänselvää, että veneilijä mereltä satamaan saavuttuaan pääsee päivittämään statustaan, laittamaan viestiä läheisille tai lukemaan uutisia. Ehkä tämä kuitenkin alkaa olla mennyttä aikaa EU:n alueella, mikäli viestintä on nettiyhteydestä kiinni. Mutta EU:n ulkopuolella satamaan saavuttua netti saa odottaa. Ensin pitää hoitaa proseduurit, ja sitten levätä, jonka jälkeen tulisi etsiä netti. Sellainen, joka toimii. Ja lasten pitäisi päästä pelejään päivittämään ja  hoitamaan tasonsa kuntoon. Onneksi pienestä kylästä voi löytyä laiturin kupeesta kirjasto, jonka wifi kuuluu ulkoportaille sulkemisajan jälkeenkin ja niin lapset voivat lämpimässä illassa päivittää pelit ja muut, kirjaston seinään nojaten – ja ovat hetken nätisti hiljaa, että vanhemmat voivat huokaista lastenviihdytystehtävästään. Merelläolo on muuten loistava keino päästä some/netti/peli/mikävaanyhteys-riippuvuudesta eroon. Ei ole yhteyttä. Ei. Ole.